Istuin maanantaina junassa SPR:n päihdetyöstä vastaavan Kati Laitilan ja verkossa tapahtuvaan huumekauppaan perehtyneen tutkijan, Juha Nurmen, kanssa. Osallistuin heidän kanssaan A-klinikkasäätiön Muunto-hankkeen ohjausryhmän kokoukseen.
Junassa keskustelu rönsyili huumeissa, Tor-verkossa, Silkkitiessä ja Bitconeissa. Juha näytti Katille kädestä pitäen kuinka Tor-selain asennetaan. Junan katkeilevasta verkkoyhteydestä huolimatta asennus sujui helposti ja nopeasti. Tuonhan osaa kuka tahansa, ajattelin.
Tor-verkossa toimivan huumekaupan, Silkkitien, selailu osoittaa, että tarjolla on melkoinen kirjo aineita. Myyjiä on niin Suomesta kuin ulkomailta. Pienet määrät toimitetaan postitse ja isommat maastokätköihin, josta ne löytyvät koordinaattien perusteella. Tilaajan kiinnijäämisen riski on Suomen sisäisissä tilauksissa pienempi, koska tulli ei pääse kollaamaan lähetyksiä. Järjestelmä pakottaa vertaisarvioimaan jokaisen kauppatapahtuman hieman huuto.netin tapaan. Näin ollen voi olettaa, että hyvän palautteen saanut myyjä myy sitä mitä lupaa. Muuntohuumeiden kohdalla tosin myyjä ei välttämättä itsekään tiedä myymänsä tuotteen sisältöä.
Tor-verkossa on toki muutakin kuin laittomia huumekauppoja. Itse asiassa 99% sen sisällöstä on aivan laillista materiaalia.
Verkkoon siirtynyt huumekauppa on haaste viranomaisille, koska se tarjoaa myyjille ja ostaville täydellisen anonymiteetin. Tosin moni jää silti kiinni. Vaikka itse verkkokauppa olisikin täysin anonyymi ja salattu, niin silti alkuperäinen myytävä aine tulee hankkia jostain. Se joko tilataan tai salakuljetetaan ulkomailta tai kasvatetaan ja tuotetaan itse. Aineen hankkimisen/tuottamisen kohdalla on mahdollista jäädä viranomaisten haaviin. Toinen kiinnijäämisen paikka on kun aineen toimittaa ostajalle. Posti tarkkailee epäilyttäviä paketteja ja maastokätkö saattaa päätyä vääriin käsiin.
Haittoja vähentävälle päihdetyölle verkossa tapahtuva huumekauppa on myös mahdollisuus. Esimerkiksi Silkkitien keskustelufoorumilla on mahdollista kohdata huumeita tilaavia ihmisiä, jotka voisivat olla kiinnostuneita riskiehkäisystä. Olisi myös verkkokaupan etu, että erityisen vaarallisista tai voimakkaista aineista ja niiden vääristä käyttötavoista varoitettaisiin.
Perinteiseen huumekauppaan nähden verkossa tapahtuvassa kaupassa on etunsa. Myyjät ovat jatkuvan vertaisarvioinnin kohteena ja tämä antaa jonkinlaisen takuun siitä, että luotettavan maineen saaneen myyjän tuotteet ovat sitä mitä on luvattu. Tuotteet voi tilata kotisohvalta suoraan kotiovelle anonyymeissä verkkokaupoissa. Ei tarvitse pyöriä hämärissä porukoissa aineita saadakseen. Viimeisimmän Global Drug Surveyn mukaan nettitilaajat kokevatkin vähemmän väkivaltaa kuin muualta huumeet ostavat.
Toisaalta verkkokauppojen valtava valikoima houkuttelee nettiostajia helposti kokeilemaan uusia aineita. Vaikka myyjät ovat vertaisarvioituja, niin se ei välttämättä takaa aineen sisällöstä mitään. Usein myyjänkin tieto aineesta on hataraa ja ”ainesosaetiketit” eivät suinkaan pidä aina paikkaansa.
Verkkokaupoissa käytetään useimmiten virtuaalivaluuttaa, Bitcoineja. Bitcoineja ei voi jäljittää, joten virtuaaliraha on rikollisten suosiossa. Bitcoin käy valuuttana myös monessa laillisessa kaupassa. Bitcoin ei kuitenkaan esimerkiksi Suomen Pankin mukaan ole maksupalvelulain mukainen maksuväline. Ja tällaisena ”undergroundvaluuttana” se vaatii ensin hieman perehtymistä ja sen jälkeen Bitcoin-lompakon perustamista johonkin verkkopalveluun. Jos Bitcoin tai jokin tulevaisuuden anonyymi virtuaalivaluutta nousee yleisesti käytetyksi rahaksi, niin se madaltaa kynnystä käyttää verkossa toimivia huumekauppoja.
Samalla kun huumeiden käyttötapojen ja -kulttuurien kirjo kasvaa, niin myös niiden myyntipaikat ja välitystavat kehittyvät. Siinä on haastetta niin viranomaisille kuin päihdetyötä tekevillekin.
– Janne Paananen, toiminnanjohtaja, YAD ry
puhelin putosi