Päivä 2

Hostellistani piti lähteä aamukymmeneen mennessä ja valitettavasti kaveri jonka luona yöpyisin jatkossa oli siihen aikoihin saksankielen kurssillaan, mutta palaisi kotiinsa yhdentoista jälkeen. Pakkasin tavarani ja menin odottelemaan puistoon joka oli lähellä hänen asuntoaan. Minulta menisi ohi joitain aamun kokouksia, mutta viimeisen kahden päivän rumban jälkeen ajattelin että olisi ehkä parempikin ottaa iisisti.

Saatuani tavarani vietyä asuntoon suuntasin taas kohti Vienna International Centreä. Turvatarkastuksessa vartija kysyi onko kaikki ok, taisin varmaan täristä taas. Sanoin että kaikki on ok ja jatkoin kohti kokousta josta olin hieman myöhässä. Aiheena oli se, mitä oli opittu kannabiksen laillistamisesta Yhdysvalloissa. Ensimmäinen puhuja kertoi paljon tilastoja kannabiksen aiheuttamista haitoista, lopuksi hän kuitenkin kertoi että he eivät halua kriminalisoida ketään vaan tuoda esiin sitä kuinka Yhdysvalloissa tehty kannabiksen kaupallistaminen ei ole terveellinen ratkaisu. Seuraavaksi kertoi poikansa itsemurhaan menettänyt äiti surullisen tarinan poikansa erittäin vahvojen laillisten kannabistuotteiden käytöstä ja psykooseista. Steve oli paikalla, ja hän olisi varmasti kysynyt jotain mielenkiintoista mutta aika loppui ennen kuin ehdittiin kysymyksiin.

Suuntasin ruokalaan, ja tähän aikaan siellä ei ollut pitkää jonoa ja ostin kasvisaterian, joka todellakin oli vain 4€. Ruokailun jälkeen etsiessäni istumapaikkaa törmäsin Arildiin joka jutteli Drug Reporterin István Gábor Takács kanssa. Onnittelin eilisestä hyvästä kokouksesta ja istahdin heidän viereensä kuuntelemaan ja juttelemaan, odotellen alkavaa kokousta käyttöhuoneista. Kellon lähestyessä kolmea menin aluksi väärään huoneeseen jonne tuli monta muutakin kunnes joku tuli hakemaan meidät kertoen että kokouksen paikka oli muutettu. Huoneessa johon meidät vietiin olikin Aleksi kuvaamassa ja paljon IDPC jäseniä, huone oli aivan täynnä ja sain seisomapaikan.

Jalkani väsyivät nopeasti mutta kuuntelin kokemuksia eri maiden käyttöhuoneista. Erityisesti mieleen jäi Barcelonan kokemus tarpeesta naiserityisiin käyttöhuoneisiin. Päätin kuitenkin että tämän kokouksen loputtua menisin takaisin kämpille ja niin tein. Siellä vihdoin sain kirjoitettua tätä taas eteenpäin ja mussutettua pizzaa ja leikittyä kissan kanssa.

Päivä 3

Suunnattuani aamulla Vienna International Centreen pistäydyin ensimmäisenä sen matkamuistokaupassa. Ostin IAEA (International Atomic Energy Agency) lompakon ja kangaskassin, koska vanha Japanista ostettu lompakkoni oli kärsinyt ja hajoamassa ja lisäksi tarvitsin jonkun kassin jossa kantaa vihkoa ja kynää ja kerätä lentolehtisiä ja muuta krääsää mitä tapahtumassa jaettiin.

Kerättyäni kasan tavaraa esittelypöydiltä suuntasin kohti kokousta järjestelmän korruptiosta, jossa olisi entinen peiteoperaatioissa toiminut poliisi Neil Woods puhumassa. Matkalla sinne törmäsin Aleksiin, joka kertoi että torstaina olisi jotkut ympäristöaiheiset juhlat jossain, ja seuraamme liittyi kaksi muuta jotka jakoivat lentolehtisiä myöhemmin olevasta ympäristöpolitiikan ja päihdepolitiikan yhteenliittymisistä kertovasta kokouksesta. Sielläkin olisi Neil Woods, mutta koska minulla oli toinen etäkokous samaan aikaan en valitettavasti pääsisi sinne.

Pääsin kuitenkin näkemään Neilin puhumassa aikaisemmassa kokouksessa, jonne saavuttuani juttelin hieman kokouksen järjestäjien kanssa, jotka olivat italialaisia ja pääsin puhumaan hieman italiaa. Kokouksen jälkeen kävin lounaalla ja palasin takaisin kämpille läppärilleni.

Jonkunlainen väsymys ja ylikuormitus kaikesta tästä sankareideni kohtaamisesta on ehkä alkanut painamaan, mutta vielä on kaksi päivää aikaa kokea lisää!

Päivä 4

Nukuin vähän pidempään eli jopa seitsemään ja päätin lähteä ajoissa VICiin. Saavuin sinne noin puoli kymmeneltä ja päätin käydä katsomassa kokousta jonka aiheena oli miten luoda ympäristö, joka tukee nuorison tervettä kasvua. Saavuttuani kokoushuoneeseen totesin että kyseessä oli hieman konservatiivisempi ympäristö kuin mihin olin tottunut.

Tapahtuman järjesti Womens Federation for World Peace, jonka jäsen alusti kokouksen videolta. Hän kertoi holistisesta lähestymistavasta ehkäisytyöhön, jossa koulutetaan perheitä ja voimaannutetaan äitejä ehkäisemään nuorison huumeiden käyttöä ja rikollisuutta. Seuraavaksi puhui UNODC edustaja joka kertoi nuorison olevan haavoittuvaisia monella eri tasolla, joista yksilöön ja perheeseen olisi helpointa vaikuttaa, yhteisöön ja järjestelmään vaikeinta. Sitten oli vuorossa Dominikaanisesta tasavallasta Womens Federationin jäsen joka kertoi character education projektista, jossa nuorille opetettiin arvoja ja elämänkatsomusta.

Seuraavana oli puhuja Ugandasta, siellä vaikutti olevan hyvin vaikea tilanne jossa 76% kansasta on alle kolmekymmenvuotiaita. Nuoret tukeutuvat seksityöhön ja rikollisuuteen ja teinikäisiä raskauksia on huomattava paljon. Hän sanoi että nuorilla on vaikea tilanne kun pitää selviytyä jotenkin, vaikka järjestöt sanoisivatkin että rikollisuus ei kannata. Lopuksi oli toipumistarinoita katolilaisesta toipumisyhteisöstä Cenacolosta ja Soberlife järjestöstä.

Kokouksen loputtua törmäsin Aleksiin ja hän mainitsi että kahdelta olisi Tukea ei tuomiota kokous, johon minun kannattaisi varmaan osallistua, mutta sitä ennen ehtisin kokoukseen jossa oli käsittääkseni ennätysmäärä puhujia.

Isoon kokoukseen osallistui monien eri järjestöjen ja laitosten edustajia ja tarkoituksena oli löytää yhteisiä tavoitteita ehkäisevälle työlle, haittojen vähennykselle, hoidolle, toipumiselle ja poliisityölle. Monet eri puhujat pitivät lyhyitä parin minuutin puheita.

Sen jälkeen kävin syömässä taas halvan vegaanilounaan, joka oli tällä kertaa tortilla niin sitä oli jännittävää syödä valkoisessa kauluspaidassa! Selvittyäni siittä tahroitta päätin pitää tunnin tauon ennen Tukea ei tuomiota kokousta.

Tukea ei tuomiota kokouksessa keskusteltiin kampanjoinnista eri puolilla maailmaa ja rahoitusleikkaukset olivat polttava ongelma kaikkialla. YAD sai huomiota muutoksestaan painottaa enemmän haittojenvähennystyötä. Lopuksi sain vielä käyntikortin EuroNPUD edustajalta joka etsi vertaisia Suomesta. Tämän jälkeen päätin mennä lepäämään kämpille sillä vielä olisi illalla ne ympäristöbileet.

Juhlissa oli ruokaa ja monta puhujaa ja kaksi DJ:tä. Teemana oli päihdepolitiikan vaikutukset ympäristökriisiin, suurin osa paikalla olijoista oli Etelä-Amerikasta ja tapahtuma oli kovin tunnelmallinen.

Sain vihdoin myös otettua kuvan Steven kanssa.

Päivä 5

Viimeinen päivä oli lyhyempi, suuntasin ensimmäisenä katsomaan kokousta miten rangaistuspolitiikka vaikuttaa naisiin. Kokous oli kuitenkin espanjaksi ja kun en keksinyt miten käännöslaite toimi, niin suuntasin seuraamaan pääkokousta.

Pääkokous alkoi Yhdysvaltojen vaatimuksella muuttaa jotain tekstiä niin että siinä ei mainittaisi kestävää kehitystä. Vain Argentina tuki Yhdysvaltoja tässä. Seuraavaksi äänestettiin aloitteista. Ensimmäisen kahden oli tarkoitus rajoittaa laitteiston päätymistä huumeiden valmistukseen, näitä vastustivat Intia ja Kiina koska se vaikeuttaisi myös laillista tuotantoa. Ne menivät kuitenkin läpi. Lopuissa kolmessa toistui sama kaava jossa Yhdysvallat ja Argentina vastustivat joidenkin sanojen käyttämistä, mutta ne menivät kuitenkin läpi.

Loppupäivän voisinkin viettää turisteilemassa!

Afterglow

Nyt se on sitten takanapäin. Matka jännitti paljon etukäteen ja paikan päällä meno oli aikamoista tykitystä. Kuitenkin sen arvoista! Tämänlainen tapahtuma yhdistää aktivisteja ympäri maailman ja saa ainutlaatuista perspektiiviä siihen että ei olla yksin näiden ongelmien kanssa.

Maailmakin tuntuu enemmän omalta tai todelliselta kun osallistuu siihen. Vaikka voi tuntua vaikealta löytää omaa roolia tässä maailmassa niin kun pääsee kosketuksiin sen todellisuuden kanssa että kyseessä on vain ihan tavallisia ihmisiä niin voi löytää inhimillisemmän skaalan maailman ongelmille. En voi ratkaista maailman ongelmia ja joskus muutos tuntuu mahdottomalta, mutta voin tehdä jotain, voin osallistua omalla tavallani ja löytää merkitystä maailmasta. Muistelen usein kirjailija G.K. Chestertonin sanoja: “Runoilija yrittää vain saada päänsä taivaisiin, loogikko yrittää saada taivaan päähänsä ja se on hänen päänsä joka halkeaa”, yhtälailla maailman ymmärtäminen sivusta katsottuna voi tehdä hulluksi, kun taas osallistumalla siihen se saa käsiteltävät mittasuhteet.

Kannustan kaikkia osallistumaan, vaikka se tuntuisi epämukavalta alkuun ja niin jännittävältä että tärisee ihan fyysisesti! Siitä se lähtee ja helpommaksi se tulee, odotan innolla seuraavan vuoden kokousta!

Viimeisenä jätän tähän käännöksen pätkästä Arild Knutsenin puhetta:

“Olemme osa keskustelua televisiossa

Olemme poliittinen voima

Emme ole vain kysymys palveluista

Emme ole huumeiden käyttäjiä

Olemme ihmisiä jotka käyttävät huumeita

Emme ole rikollisia koska käytämme huumeita

Emme ole sairaita koska käytämme huumeita

Olemme kansalaisia

Ansaitsemme samat kansalais- ja ihmisoikeudet kuin muutkin”

-Arkos Vähämäki