Harjoitteluni YAD:ssa on tarjonnut mahdollisuuden tarkastella järjestötyötä käytännössä ja samalla peilata opintojen aikana kertynyttä osaamista työelämään. Erityisesti viestintä, verkostotyö ja järjestön yhteiskunnallinen vaikuttaminen ovat konkretisoituneet aivan eri tavalla kuin luennoilla. Harjoittelun aikana olen myös huomannut, että järjestötyössä tarvitaan suunnitelmallisuuden lisäksi kykyä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Välillä tarvitaan toki myös kykyä selvittää, miksi juuri se yksi tärkeä tiedosto ei tietenkään löydy silloin, kun sitä eniten tarvitaan.
Viestintä on paljon muutakin kuin julkaisemista
YAD:ssa olen saanut kokeilla erilaisia viestinnän keinoja ja huomannut, kuinka tärkeää on miettiä viestin sisältö kohderyhmän näkökulmasta. Järjestöviestinnässä ei riitä, että asia on itselle tuttu ja ymmärrettävä, vaan viestin täytyy olla myös selkeä myös juuri sille kohderyhmälle, joka kohtaa aiheen ensimmäistä kertaa. Erityisesti sosiaalinen media vaatii kykyä tiivistää asia kiinnostavaksi ja helposti lähestyttäväksi ilman, että tärkeä sisältö katoaa matkan varrella.
Viestinnän kautta olen oppinut myös sen, että järjestö voi vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun monella tavalla. YAD:n kaltaisessa järjestössä viestintä liittyy esimerkiksi päihdepolitiikkaan, nuorten osallistumiseen ja haittojen vähentämiseen. Tällöin viestintä ei ole vain tiedottamista, vaan myös yhteiskunnallista vaikuttamista ja mahdollisuuksien luomista keskustelulle.
Verkostotyössä ei pärjää yksin
Harjoittelu on vahvistanut käsitystäni siitä, että järjestötyö perustuu pitkälti yhteistyöhön. Verkostoissa kohdataan erilaisia ihmisiä, järjestöjä ja toimijoita, joilla voi olla hyvin erilaisia näkökulmia ja tavoitteita. Yhteistyön onnistuminen vaatii kuuntelua, luottamusta ja kykyä löytää yhteisiä tavoitteita.
Verkostotyö on myös opettanut minulle myös sen, että kaikkea ei tarvitse osata yksin. Ammatillisesti on tärkeää tunnistaa oma osaaminen, mutta yhtä tärkeää on tietää, milloin kannattaa kysyä apua tai hyödyntää jonkun muun asiantuntemusta. Tämä on ollut yksi harjoitteluni tärkeimmistä työelämänopeista: hyvä työntekijä ei ole se, joka tietää kaiken, vaan se, joka osaa etsiä tietoa ja hyödyntää ympärillään olevia verkostoja.
Järjestötyö muuttuu ja samalla myös osaamisvaatimukset
Tulevaisuudessa järjestöjen toimintaympäristö tulee todennäköisesti muuttumaan entistä nopeammin. Rahoituksen epävarmuus, digitalisaatio, muuttuvat viestintäkanavat ja ihmisten osallistumistapojen muutokset vaikuttavat siihen, miten järjestöt toimivat. Järjestöiltä vaaditaan yhä enemmän kykyä perustella toimintansa merkitystä, arvioida vaikutuksia ja osoittaa, mitä yhteiskunnallista hyötyä niiden tekemä työ tuottaa.
Digitalisaatio tuo järjestöille myös mahdollisuuksia. Toimintaa voidaan järjestää uusilla tavoilla, ihmisiä tavoittaa laajemmin ja viestintää kohdentaa tehokkaammin. Samalla on kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei teknologia syrjäytä aitoa kohtaamista ja osallisuutta. Järjestötyön ytimessä on oltava edelleen ihminen, ei algoritmi.
Opiskelija ei ole vain harjoittelija
Harjoittelun aikana olen ymmärtänyt entistä paremmin, kuinka arvokasta on päästä testaamaan omaa osaamistaan oikeissa työympäristöissä. Opiskelija tuo järjestöön omaa näkökulmaa ja ajantasaista koulutuksessa saatua tietoa, joka voi mahdollistaa uusia toiminta- ja ajattelutapoja. Samalla opiskelija saa mahdollisuuden oppia ammattilaisilta asioita, joita ei voi täysin oppia kirjoista.
Mielestäni järjestöjen kannattaa tarjota opiskelijoille harjoittelumahdollisuuksia, koska kyseessä on parhaimmillaan molemminpuolinen hyöty. Järjestö saa uusia näkökulmia ja tulevaisuuden osaajia, kun taas opiskelija saa mahdollisuuden rakentaa omaa ammatillista identiteettiään. Harjoittelu ei siis ole pelkkä opintojen pakollinen osa, vaan se on paikka, jossa teoriasta tulee käytäntöä ja opiskelijasta vähitellen työelämän ammattilainen.
Harjoitteluni tärkein oppi onkin ehkä yksinkertainen: järjestötyössä tehdään paljon enemmän kuin ulkopuolelta voisi kuvitella. Siinä yhdistyvät viestintä, vaikuttaminen, yhteistyö, suunnittelu ja ennen kaikkea ihmisten kanssa työskentely. Juuri tämä monipuolisuus tekee järjestötyöstä kiinnostavan ja on auttanut minua huomaamaan, että oma osaaminen voi olla paljon laajempi kuin aluksi itse ajatteli. Kaiken oppimani jälkeen ajattelenkin, että opiskelija ei ole työyhteisössä vain oppimassa, vaan tuomassa mukanaan omaa osaamistaan, kysymyksiään ja ideoitaan.
Parhaimmillaan harjoittelu ei siis ole vain askel kohti työelämää, se on jo osa sitä.
Laura Könönen
(yhteisöpedagogiopiskelija, Humak)