Tämä väsymys ei ole heikkoutta, vaan seurausta siitä, että taistelee ihmisarvon ja ihmisoikeuksien puolesta ja välittää vain niin h*lvetisti.
Näin voisi sanoa melkein minä tahansa harmaana lokakuisena iltapäivänä. Mutta nyt puhunkin ihan erityisestä väsymyksestä. Väsymyksestä, joka liittyy stigmaan ja stigmatisoitujen aiheiden parissa työskentelemiseen, kuten meidän YADilla tekemäämme työhön. Luultavasti tätä ei tarvitse ääneen lausua, mutta selkeyden vuoksi: huumeisiin ja huumeidenkäyttöön liittyy valtavat määrät stigmaa niin arkipäivässä kuin rakenteissa.
Stigma on ihmisille raskas taakka kantaa. ”Stigma tarkoittaa ihmiseen esimerkiksi tämän taustan, olemuksen, toiminnan, sairauden tai vaikkapa elämäntilanteen vuoksi liitettyä kielteistä mielikuvaa. Se voi ilmetä muun muassa ennakkoluuloina, syyllistämisenä tai epäoikeudenmukaisena ja syrjivänä kohteluna.”, kertoo THL. Stigma väsyttää. Se uuvuttaa ilmeisistä syistä ennen kaikkea ne, jotka joutuvat sen kohteeksi. Mutta se väsyttää myös niitä, jotka työskentelevät stigman parissa. Tätä kutsutaan assosiatiiviseksi stigmaksi.
Assosiatiivista stigmaa saattaa liittyä sekä aiheen parissa työskenteleviin henkilöihin, että palveluihin ja rakenteisiin. Osa assosiatiivista stigmaa kantavista kantaa samanaikaisesti myös omaan huumeidenkäyttöönsä liittyvää leimaa. Ja mitä lähempänä ruohonjuurta, sitä enemmän usein myös stigmaa koetaan.
Mitä väliä sillä on, että ammattilaiset, aktivistit ja muut aiheen parissa työskentelevät kokevat assosiatiivista stigmaa? Miksi tästä pitäisi olla kiinnostunut?
Siksi, että se kertoo jotakin olennaista koko aiheeseen liittyvästä stigmasta ja yhteiskunnallisista epäkohdista. Myös assosiatiivinen stigma on syytä tunnistaa ja tunnustaa, sillä se vaikuttaa suoraan huumetyön ja huumeaktivismin asemaan yhteiskunnassa. Se vaikuttaa siihen, miten tärkeinä huumeita käyttäville ihmisille suunnattuja palveluja pidetään, kuinka ammattitaitoisina ja asiantuntevina näissä palveluissa työskentelevät ihmiset nähdään ja arvostetaanko heidän tekemäänsä työtä ja heidän näkemyksiään.
Stigmatisoidun aiheen parissa työskentelevät kokevat syrjintää, ennakkoluuloja ja jopa maalittamista, työskentelivät he sitten aiheen parissa ammatikseen tai vapaaehtoisina aktivisteina.
Meidän täytyy kyetä tunnistamaan stigmaa monimuotoisesti, jotta pystymme tukemaan sekä suoraa että välillistä stigmaa kokevia ihmisiä ja myös purkamaan rakenteita ja puuttumaan asenteisiin, jotka ylläpitävät sitä. Stigma ei purkaudu itsestään eivätkä nämä asiat ratkea hiljenemällä. Siksi meidän on puhuttava niistä, vaikka se väsyttää. Välillä aivan v*tusti. Tämä väsymys ei ole heikkoutta, vaan seurausta siitä, että taistelee ihmisarvon ja ihmisoikeuksien puolesta ja välittää vain niin h*lvetisti.
Päätän ränttini lainaukseen eräältä ihailemaltani henkilöltä:
”- aktivismi ei ole helppoa ja kivaa, vaan sitä, että asettaa itsensä alttiiksi yhteisen asian puolesta, jotta mahdollisimman moni heräisi.”
– Jemina Niemi, ehkäisevän huumetyön suunnittelija