BLOGI: Neljä mahtavaa striibaajaa!

Mun pää on pyö­räl­lä Vauh­ti­mit­ta­rin vii­mei­sim­mäs­tä strii­bai­lu­kier­rok­ses­ta. Juu­ri kun ker­ke­sin kir­joit­taa Kisu­liun palaut­tee­seen että hum­pash­ti kuu­kau­den top lis­tan ykkö­sek­si, Vaih­ti­mit­ta­ri tulee ja rapor­toi kevyes­ti 10 eri teh­tä­vää sisäl­täen val­ta­van mää­rän mats­kua. Blo­gin kuvis­ta taas saam­me kiit­tää Mälli mous­seea. Mah­ta­vaa strii­bai­lua kai­kil­ta! Eri­tyi­sen kiva on ollut kat­sel­la kesäi­sem­pia kuvia ikui­suu­del­ta tun­tu­neen mar­ras­kuun jäl­keen. Usko vähä­lu­mi­seen kesään alkaa nouse­maan taas esiin! 

 

Näi­den raport­tien lisäk­si erot­tui vie­lä yksi raport­ti teh­tä­vään Ota kan­taa. Teks­ti oli sen ver­ran aja­tuk­sia herät­te­le­vä, että kop­saam­pa milk­kisksen(?) kir­joi­tel­man suo­ril­ta tän­ne. Aiheen siis, tai­de ja huu­meet. 

 

“Mun enti­nen hei­la teki täs­sä aika äsket­täin 50min kes­tä­vän yt videon, joka oli osa jotain tai­de­pro­jek­tia ja se video oli teh­ty ainei­den vai­ku­tuk­se­na­lai­se­na. Se video sit­ten herät­ti pal­jon aja­tuk­sia ja kes­kus­te­lua mun sekä mun muu­ta­man ystä­vän kes­ken ja sen jäl­keen oon alka­nut poh­ti­maan joten­kin tosi pal­jon tai­teen ja huu­mei­den suh­det­ta. En ole var­maan iki­nä tör­män­nyt raken­ta­vaan kesks­te­luun tai­teen ja huu­mei­den suh­tees­ta, joka on mus­ta vähän häm­men­tä­vää. Välil­lä saat­taa tör­mä­tä kes­kus­te­luun, kuin­ka kaik­ki tai­tei­li­jat ovat jotain ‘huu­me­hör­hö­jä’, eivät­kä halua elää täs­sä uni­ver­su­mis­sa, mut­ta sitä kehit­tä­väm­piä kes­kus­te­lui­ta on har­vas­sa. Tun­tuu, että tai­tei­li­jat muu­ten­kin mones­ti aina lei­ma­taan, var­sin­kin jos he käyt­tä­vät huu­mei­ta niin tun­tuu, että hei­dät vaan syr­jäy­te­tään yhteis­kun­nas­ta.

Jo jos­sain 1800-luvun alus­sa tai­tei­li­joi­den ja tai­de­har­ras­ta­jien ryh­mis­sä pidet­tiin täy­sin itses­tään­sel­vyy­te­vä mie­li­ku­vi­tus­ta laa­jen­ta­vien nau­tin­toai­nei­den vetä­mis­tä, kos­ka nii­den avul­la pys­tyt­tiin saa­vut­ta­maan inhi­mil­lis­ten mah­dol­li­suuk­sien hui­put ja ammen­ta­maan niis­tä tai­det­ta. On ehkä vähän  huo­les­tut­ta­vaa aja­tel­la, kuin­ka pal­jon joku ihmi­nen pys­tyy omis­tau­tu­maan tai­teel­le jos kokee, että oma mie­li­ku­vi­tus ja luo­vuus ei rii­tä ilman tajun­taa laa­jen­ta­via ainei­ta. Joku on oikeas­ti val­mis tuhoa­maan omaa keho­aan ja aivo­jaan ihan vaan, että sai­si mah­dol­li­sim­man mer­ki­tyk­sel­lis­tä ja ennen­nä­ke­mä­tön­tä tai­det­ta aika­sek­si, se on mul­le todel­la absur­di aja­tus. Eihän se tie­ten­kään vää­rin ole ja jos joku kokee, että se on hänen jut­tu niin u do u boo, mut­ta mä vaan toi­voi­sin, että ihmi­sel­lä oli­si täy­si ymmär­rys sii­tä, mitä hän tekee ja vara­suun­ni­tel­ma sen varal­le, että mitä jos ne huu­meet ei ehkä sit­ten­kään vai­ku­ta kehoon halu­tul­la taval­la. 
Jos ihmi­sen elä­män pää­mää­rä on pys­tyä näke­mään kokoa­jan enem­män ja kau­niim­min, niin kuin­ka kau­niis­ti ja kuin­ka pal­jon enem­män on mah­dol­lis­ta näh­dä? Ja mitä sit­ten, kun kokee että on näh­nyt tar­peek­si eikä mul­lis­ta­vaa tai­det­ta enää syn­ny? Miten sen jäl­keen pys­tyy enää luo­maan mitään tai­det­ta jos on jo saa­vut­ta­nut ‘hui­pun’, mitä sil­lon on enää jäl­jel­lä, muu­ta kuin tur­mel­lut aivot? Vai tulee­ko kos­kaan sel­las­ta oloa, että oli­si saa­nut tar­peek­si? 
Mul­le itsel­le­ni tai­teen toteut­ta­mi­nen on tapa käsi­tel­lä tun­tei­ta sekä aja­tuk­sia ja sen lisäk­si se on kivaa ajan­vie­tet­tä, jon­ka paris­sa pys­tyn viet­tä­mään pie­nen ikui­suu­den jos sil­le pääl­le satun, mut­ta se on vaan pie­ni kiva lisä arkeen. Sitä se on var­mas­ti monel­le monel­le muul­lek­kin ihmi­sil­le, joten on has­sua aja­tel­la, että jol­lek­kin ihmi­sel­le tai­de on koko elä­mä ja joku tekee kaik­ken­sa sen eteen, eikä se yleen­sä sil­lon edes tuo­ta nii­tä posi­tii­vi­sia fii­lik­siä vaan päin­vas­toin. Tai­teen ‘tar­koi­tus’ yleen­sä aina on pääs­tä ilmai­se­maan itse­ään ja tuot­ta­maan sitä kaut­ta posi­tii­vi­sia fii­lik­siä. Oon ehkä vaan vähän lii­an jalat maas­sa mene­vä tyyp­pi, jot­ta osai­sin ymmär­tää ihmi­sen ikiai­kais­ta halua ylit­tää tie­toi­suu­del­le avoi­men maa­il­man raja.
Iskee aina näin öisin hir­vees­ti aja­tuk­sia ja en tiiä, onko tätä parem­paa tapaa pur­kaa aja­tuk­set, jot­ka liit­tyy huu­mei­siin!”

 

- Tane­li / Street Team Crew -

YAD Street Team

FREE
VIEW