420 on kannabiskulttuuriin liittyvä termi. Osa ajattelee sen tarkoittavan iltapäivän polttelua 4:20, osalle se merkitsee 20.4. vietettävää maailmanlaajuista kannabispäivää. 19.4. on oikea hetki pysähtyä miettimään vielä omaa kannabiksen käyttöä ja omia asenteita kannabiskysymyksiin.
Vuonna 2019 YAD haluaa kiinnittää huomiota siihen tapaan, jolla kannabiskeskustelua käydään. Kysymmekin nyt:
Voitaisko me !#@% puhua kannabiksesta järkevästi
On väliä mitä sanoo
Kieli, jota käytämme, rakentaa todellisuutta. Onko esimerkiksi ”syrjäytynyt” henkilö aktiivisesti marginaaliin pyrkivä toimija, vai sittenkin yhteiskunnan rakenteiden syrjäyttämä? Entä miksi puhekielessä jokainen huumeita käyttävä on helposti narkomaani, mutta vai harva alkoholia käyttävä alkoholisti? Terminä huumeidenkäyttäjä on arkipäivää, mutta kuka puhuu alkoholinkäyttäjästä?
Marginalisoiva ja leimaava kielenkäyttö toiseuttaa. Huumeita käyttävistä tulee niitä jotka ovat erillään meistä. Niitä kohtaan ei tunneta samanlaista empatiaa kuin meitä vertaisia kohtaan. Huumeita käyttäviin yhdistetään paljon pelkoja, joista vain harvat realisoituvat. Itselle vieraasta ilmiöstä tulee helposti peikko ja syntipukki. Vuoden 2015 mielenterveysbarometrin mukaan suomalainen ottaa mielummin naapurikseen henkirikoksesta tuomitun kuin huumeita käyttävän ihmisen.
Huumeiden käyttäjiin liitettävään suhteettomaan pelkoon eli narkofobiaan liittyy paradoksi; sen ruokkimat stereotyypit, syrjäyttävät käytännöt ja puhetavat ylläpitävät itse ongelmaa, vahvistavat toiseuden tunnetta ja viivästävät avun hakemista. Stigma, viha tai rangaistusten koventaminen ovat hyvin tehottomia lääkkeitä päihteiden ongelmakäytön ehkäisyyn. Sen paremmin niistä ei löydy apua myöskään narkofobian lievittämiseen, sillä ne pitävät varsin tehokkaasti ilmiön etäisenä ja siten pelottavana.
Asenteet muuttuvat, mutta eivät itsestään. Tähän voimme jokainen vaikuttaa valitsemalla ylläpidämmekö myötätuntoisia vai syrjäyttäviä puhetapoja. Empatiakykyä voi pitää yhtenä yhteiskunnan tilanteen mittarina. Hyvinvoivan yhteiskunnan jäsenet voivat suhtautua toisiinsa myötätuntoisesti, eikä kanssaihmisiä nähdä uhkana oman turvallisuuden tai oikeuksien toteutumiselle. Lähtökohta tälle luonnollisesti on, että kanssaihminen nähdään ensisijaisesti ihmisenä. Osa meistä tarvitsee siihen apua. Voisitko sinä auttaa?
Haluamme nostaa esiin muutamia teemoja, joista keskusteltaessa faktat helposti unohtuvat:
Huumeiden käytön yleisyys: ”kaikkihan huumeita käyttävät”
Koko väestöstä vuonna 2018 tehdyn kyselyn perusteella 15–69-vuotiaista noin joka neljäs on kokeillut kannabista vähintään kerran elämänsä aikana.
Viimeisen vuoden aikana jotain huumausainetta oli käyttänyt 8 % ja viimeisen kuukauden aikana 3%. Suurin osa kaikesta huumeidenkäytöstä on siis kerta- ja satunnaiskokeiluja, säännöllisesti huumausaineita käyttävien osuus on väestötasolla pieni. Kaikki em. luvut ovat kuitenkin kasvussa aikaisempiin vuosiin nähden. Kasvu ei liity pelkästään kannabiksen käytön yleistymiseen, vaan melkein kaikkien tutkimuksessa mukana olleiden huumausaineiden käyttö oli lisääntynyt. Se, että on elämänsä aikana kokeillut jotain huumausainetta, on yleistä erityisesti nuorten aikuisten ikäryhmissä. 25–34-vuotiaista kyselyyn vastanneista 45 prosenttia ilmoitti käyttäneensä jotain laitonta huumetta joskus elämässään. Myös 35–44-vuotiaiden ikäryhmässä huumekokeilut ovat selvästi yleistyneet.
Väestötasolla voidaan siis sanoa, että yhä useampi on kokeillut huumeita. Suurin osa kokeiluista jää melko harmittomiksi, yksittäisiksi, lyhytkestoisiksi tai harvemmin tapahtuviksi kokeiluiksi. Väestötasolla tapahtunut kokeilun ja käytön yleistyminen kuitenkin johtaa siihen, että käytöstä aiheutuu kokonaisuutena enemmän haittoja ja näin avun tarvitsijoitakin tulee enemmän. Tämä aiheuttaa luonnollisesti painetta hoitojärjestelmälle.
Lähde: Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet 2018
Nuorten kannabiksen käyttö:”kadotettu kannabissukupolvi”
Kouluterveyskyselyiden (2017) mukaan 92% 8.–9.-luokkalaisista, 88 % lukion ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoista ja 79 % ammattikoulun opiskelijoita ei ole koskaan elämässään käyttänyt kannabista. Täysraittiita peruskoululaisista oli yli 60 %, lukiolaisista 35 % ja ammattikoululaisista 26 %.
Yläkouluikäisten, lukiolaisten ja ammattikouluissa opiskelevien osalta kokeilujen suhteen ei ole näkynyt vastaavaa nousua kuin nuorten aikuisten ja aikuisten ikäryhmissä. On väärin kutsua nuoria kadotetuksi kannabissukupolveksi. Ylipäänsä, ei ole yhteiskunnan tehtävä leimata jotakin tiettyä sukupolvea ”kadotetuksi” tai ”menetetyksi”.
Lähde: Kouluterveyskyselyn tulokset nuorilla 2017
”Narkomaani”
Yleisessä keskustelussa kaikkia huumeita kokeilleita tai käyttäneitä ihmisiä nimitetään usein narkomaaneiksi. Tämä olisi vastaavaa, että kutsuisimme kaikkia alkoholia kokeilleita tai käyttäneitä ihmisiä alkoholisteiksi.
Alkoholisti ja narkomaani -termit kuvaavat addiktiosairauteen sairastuneita ihmisiä. Molempiin termeihin liittyy paljon häpeää, epäonnistumisen tunnetta ja termit itsessään ovat jo leimaavia ja stigmatisoivia.
Kokeilukäyttö ja satunnaiskäyttö tulee pystyä näkemään erillisinä asioina ongelmakäytöstä. Kokeilu- ja satunnaiskäyttö saattaa johtaa ongelmakäyttöön, mutta kokeilu- tai satunnaiskäyttäjät eivät ole addikteja, narkomaaneja tai alkoholisteja. Yhtä kaikki, kokeilu- ja satunnaiskäyttäjätkin tarvitsevat erilaisia haittoja ehkäiseviä tukitoimenpiteitä. Kokeilu- ja satunnaiskäyttäjien on tärkeä tiedostaa kokeiluun tai vähäiseenkin käyttöön liittyvät riskit ja mahdolliset seuraukset, addiktoituneet taas tarvitsevat tukea ja hoitoa sairautensa hallintaan saattamiseen.
Samalla tulee muistaa, ettei kannabiksen ongelmakäyttäjät ole aivan pieni marginaaliryhmä. Vuonna 2017 päihdehoitoihin liittyvään kyselyyn vastanneista 15% ilmoitti päihdehoidon ensisijaiseksi syyksi kannabiksen käytön.
Lähde: Päihdetilastollinen vuosikirja 2018 : Alkoholi ja huumeet
Kannabispsykoosit
Kannabiksen säännöllisellä ja runsaalla käytöllä on nähty tutkimuksessa yhteys psykoosisairauksiin. Kannabista usein käyttävillä on noin 3.7 % riski sairastua skitsofreniaan (yleisyys populaatiossa 1 %), noin 7.7 % riski lyhytaikaiseen psykoosiin (yleisyys 3.5 %, luultavasti luku on suurempi, koska tästä ei ollut erillistä tilastoa) ja noin 7 % riski sairastua psykoosiin (yleisyys 3.5 %). Suurin osa kannabista kokeilevista ja käyttävistä ei siis koskaan elämässään koe kannabispsykoosia. Lievemmät ahdistus- ja pelkotilat ovat kuitenkin melko yleisiä. Päihdepsykoosit yhdistetään usein juuri kannabikseen, mutta täytyy muistaa, että myös monet muut päihteet voivat edesauttaa psykoosiin sairastumista.
Lähteet:
Prognosis of schizophrenia in persons with and without a history of cannabis use
Ei heitä vaan meitä
Kaikkien huumausaineita käyttävien niputtaminen samaksi ryhmäksi palveluissa tai viestinnässä on lyhytnäköistä ja harhaanjohtavaa. Kaikki huumeita joskus kokeilleet eivät päädy käyttämään niitä säännöllisesti, ja toisaalta kaikki huumausaineita käyttävät eivät ole päihderiippuvaisia tai moniongelmaisia. Suurin osa huumausaineita käyttävistä tai kokeilleista ei erotu millään tavalla yhteiskunnassa tai katukuvassa. Kovin yksipuolisen huumeita käyttävän henkilön profiilin maalaaminen marginalisoi ja vahvistaa stigmaa.
419 haluaa muistuttaa, että aina on aikaa miettiä vielä. Relaamiseen, luovuuteen, rahankäyttöön, tajunnan laajentamiseen, kavereiden saamiseen, olon parantamiseen, jännän hakemiseen, sosiaalisuuteen ja ajankäyttöön on muitakin tapoja kuin kannabis.
Jos tuntuu, että et jaksa opetella tai keksiä vaihtoehtoja polttamiselle, hankkiudu seuraan, joka osaa. Seura tekee kaltaisekseen. Elämä on harvoin pelkkää juhlaa, polttajille tai niille jotka on keksineet muuta. YAD:ssa me ajatellaan, että aineella ei saavuta mitään, mitä et voisi ilmankin saavuttaa.
Jokaisen meistä tulisi aika ajoin kyseenalaistaa toimintaamme. Jos olet jumittunut poltteluun, joukko polttelunsa lopettaneita haastaa sut miettimään vielä:
Miten sauhuttelu on muuttanut sosiaalisia suhteitasi?
Kyllästyttääkö lokkiminen?
Miten käytät viimeisen kympin tai pari?
Trimmaatko puskaasi ennenkuin rehottaa?
Kenelle et voi kertoa avoimesti polttelustasi?
Jäikö vastaamatta puhelimeen suun kuivumisen takia?
Kuinka usein ajattelet kannabista?
Karstaatko kaverin bongin?
Onko polttelu tekemistä?
Onnistuuko urheilu ilman tasureita?
Mitkä on niitä asioita, mistä tietää, että on kannabiksen kanssa ongelmissa?
Hämärtyykö itselääkinnän ja päihteilyn ero?
Mitä muita vaihtoehtoelämäntyylejä on?
Miten kaveripiirisi määrittää katu-uskottavuuden?
Vastaako polttelu odotuksiasi?
Saatko kiinni pilviluovuutesi tuotoksista jälkeenpäin?
Kuka on se ihminen johon turvaudut, jos tarvitset tukea kannabiksen lopettamisessa?
Poistaisiko laillistaminen kannabikseen liittyvät ongelmat?
Mitä muita tapoja sinulla on rentoutua?
Onko jäänyt pilven takia saamatta?
Mille kannabis on mahdollisesti sun elämässä vaihtoehto?
Keskustele nuoren kanssa kannabiksesta
Kysyimme nuorilta, miten he toivoivat aikuisten puhuvan heille kannabiksesta.
Vastaus yllätti: puhuisivat edes jotain.
Monien nuorten mielikuvissa kannabiksesta ei oltu puhuttu koulussa, kotona eikä nuorisotaloilla. Osalla nuorista oli pelko, että omat vanhemmat suuttuisivat, jos hän ottaisi aiheen itse puheeksi kotona. Sama viesti nuorilta on toistunut vuosien mittaan eri yhteyksissä. Nuori kannabiksen vaikutuksen alaisena mopoautolla ajanut kertoo, että valitsi ajaa, koska poliisi pelotti vähemmän kuin omille vanhemmille kiinni jääminen.
Moni aikuinen kertoo, että kannabiskeskustelu tuntuu vaikealta, koska nuorilla on jo niin paljon tietoa aiheesta. Päihdekeskusteluihin nuori ei kuitenkaan kaipaa pelkkää faktatietoa, vaan ennen kaikkea yhteistä pohdintaa. Miksi joku käyttää? Mitä kiinnijäämisestä voi seurata? Mitä meidän kodissa seuraisi kiinnijäämisestä? Keskusteluun tarvitaan vuorovaikutusta ja puuttuvat faktat voidaan tarvittaessa etsiä yhdessä luotettavista lähteistä keskustelua täydentämään.
Aikuinen, olit sitten työntekijä, vanhempi, kummi tai muu tärkeä aikuinen: puhu nuoren kanssa kannabiksesta. Se, että nuori saa käydä keskustelua useamman aikuisen kanssa, on vain rikkaus!
Tässä muutama vinkki keskusteluihin:
- Kysy, mitä nuorelle kuuluu. Kuuntele vastaus.
- Keskeytä se, mitä olit tekemässä, jos nuori hakeutuu keskusteluun kanssasi. Hetki voi olla ohitsekiitävä, eikä toista välttämättä tule.
- Ole kiinnostunut, kysy lisää, kuuntele. Älä tuomitse.
- Pelottelu ei sovi mihinkään kasvatukseen, ei myöskään päihdekasvatukseen.
- Suurin osa nuorista ei ole kokeillut eikä tule koskaan kokeilemaan huumeita. Kiinnostus aiheeseen ei tarkoita aina suoraa sitä, että nuori käyttäisi tai haluaisi käyttää huumausaineita.
Jos nuori jää kiinni kannabiksen käytöstä:
- Yritä ymmärtää, miksi nuori käyttää. Älä keskity ainoastaan haittoihin ja kysy niistä vasta myöhemmin. Kuuntele, jos nuori tuo itse haitat esiin.
- Voit hyväksyä nuoren ihmisenä vaikka et hyväksyisi kaikkia hänen tekojaan. Kaikki tekevät virheitä, eikä se tarkoita sitä, että yksilö olisi kokonaan epäonnistunut. Kerro se nuorelle.
- Älä häpeä itseäsi tai nuortasi. Turha häpeä estää hakemasta ja vastaanottamasta tukea ja apua. Osa nuorista kokeilee kannabista jossain kohtaa elämäänsä, ja tällä kertaa se oli sinun nuoresi.
- Jos kyse ei ole vain kertakokeilusta tai sinulla tai nuorellasi on muuten huolta nuoren päihteiden käytöstä, voitte saada apua esimerkiksi sosiaalitoimesta tai nuorisoasemalta.
YAD on julkaissut kannabisoppaan nuoren ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen tueksi.
Vuonna 2017 419-kampanja nosti esiin kannabiksen itsehoidolliseen käyttöön liittyviä riskejä ja haasteita. Kampanjalla ei haluttu tuomita tai vähätellä niitä ihmisiä, jotka ovat kokeneet saavansa apua kannabiksesta, vaan lisätä tietoisuutta siitä, mitkä tekijät kannabiksen itselääkinnällisessä käytössä lisäävät päihdeongelman riskiä.
Itsehoidolla tässä tarkoitetaan sellaista kannabiksen käyttöä, jonka ensisijainen tarkoitus on lievittää tai poistaa jonkun sairauden tai vaivan oireita. Lääkärin määräämä hoito lääkekannabisvalmisteella on tämän kampanjan ulkopuolella.
Koska kannabiksessa on käyttötarkoituksesta riippumatta aina myös päihdyttäviä ainesosia, ei lääkkeellisen käytön ja päihdekäytön erittely ole yksiselitteistä. Tutkimusten mukaan Suomessa viidesosa kannabiksen käyttäjistä ilmoittaa käytön ainakin osittain, ja noin 5 % lähes yksinomaan lääkkeelliseksi.
Samoin yli puolet suomalaisista kotikasvattajista ilmoittaa kasvattavansa kannabista lääkekäyttöön. Lähes puolet heistä (43 %) kasvatti ja käytti kannabista masennus- ja mielialahäiriöiden hoitoon.
Myös kroonisten kiputilojen (33 %) ja ahdistus- ja pelkotilojen (30 %) itsehoito kannabiksen avulla oli yleistä. Kahdella kolmasosalla kannabista lääkkeellisesti käyttävistä oli lääkärin diagnoosi hoidettavaan vaivaan.
Usein itsehoidollista käyttöä kritisoidaan siitä, että se on vain tekosyy tai yleisesti hyväksytty peruste käyttää laitonta päihdettä. Myöskään lääketieteen tutkimus ei ole kyennyt osoittamaan kannabikselle perinteiseen lääkehoitoon rinnastettavaa hoitovastetta monissakaan niissä sairauksissa tai vaivoissa, joihin kannabista itsehoidollisesti käytetään.
Kannabista itsehoidollisesti käyttävät taas kokevat hoidollisen vasteen yhtä hyväksi tai paremmaksi kuin perinteisellä lääkehoidolla. Lääkärin määräämiin lääkkeisiin on voinut liittyä joitain sivu- tai haittavaikutuksia, jotka kannabiksesta puuttuvat. Joissain tapauksissa voi olla myös taustalla kokemus siitä, että lääkärin määräämää hoitoa ei ole yrityksistä huolimatta saatu, tai että sitä ei ole edes yritetty hakea.
Itsehoidollinen kannabiksen käyttö saattaa lisätä päihderiippuvuuden riskiä silloin kun käyttö on runsasta ja säännöllistä. Merkittävä osa kannabiksen itsehoidollisella käytöllä hoidetuista sairauksista oli sellaisia mielenterveyden ongelmia, joiden oireilu voi myös paheta ja kroonistua säännöllisen tai runsaan kannabiksen käytön myötä.
Erityisen ongelmallista on, että kannabiksen käyttö saattaa vaikeuttaa tarvittavan mielenterveyshoidon saamista, sillä vaikka käyttäjä itse kokisi kannabiksen käytön puhtaasti itsehoidolliseksi, voidaan se helposti hoitojärjestelmässä tulkita päihdeongelmaksi ja toisaalta mielenterveysoireilu päihdeongelmaan liittyväksi oireiluksi.
Kannabiksen ja muidenkin päihteiden käytöstä pitäisi kuitenkin kertoa lääkärille, jotta virhearvioilta diagnoosin tai hoidon suunnittelun suhteen vältyttäisiin.
Ylen aamu-tv:ssä 19.4.2017 keskustelua kannabiksen käytöstä ja itselääkinnän haasteista, haastattelussa YAD:n toiminnanjohtaja Janne Paananen. Katso tästä.
Jannen haastattelu Yle Radio Suomessa 19.4.2017, kohdasta 15:35 alkaen -> kuuntele tästä.
YAD:n kannabistyö
Kannabismarkkinoiden muutoksen, kannabiksen käytön ja kotikasvatuksen arkipäiväistymisen sekä globaalien kannabissääntelyä koskevien uudistusten johdosta jatkamme työtämme kannabishaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi kokonaisvaltaisella otteella.
Ehkäisevä kannabistyö
Tavoite:
Ehkäisevän kannabistyön laadun parantaminen ja kannabisinformaatioon liittyvien medialukutaitojen lisääminen
Keinot:
- tarjota koulutusta ammattilaisille, luoda ohjeistuksia ja kriteereitä kannabisvalistukseen ja- ehkäisyyn
- tehdä vaikuttamistyötä valtakunnallisesti kannabisvalistuksen laadun ja laajuuden lisäämiseksi
- argumentoida kannabisehkäisyn kohdentamisen puolesta
- tuottaa tietomateriaalia ja toiminnallinen menetelmä kannabiskeskustelujen käymiseen nuorten kanssa
- keskustella nuorten kanssa kannabiksesta tapahtumissa ja festareilla vertaisperiaatteella
- osallistua interventiomallien kehittämiseen ja toteuttamiseen käytöstä kiinnijääneiden alaikäisten kohdalla
- haastaa laillistamista ajavat järjestöt käyttämään tietotaitoaan ehkäisevän kannabistyön kehittämiseksi
Haittojen vähentäminen, käyttäjien palvelut
Tavoite:
Lisätä tietoa kannabishaittojen vähentämiseksi, kartoittaa tarpeita kannabiksen käyttäjille suunnatuille palveluille ja jatkaa kokemustiedon hyödyntämistä haittoja vähentävässä toiminnassa
Keinot:
- kehittää riskitiedotusta ja käyttäjille suunnattuja palveluja hyödyntämällä kannabiksen käyttäjistä kootun vapaaehtoisryhmän kokemustietoa
- tuottaa haittoja ehkäisevää tietomateriaalia ja käytön vähentämiseen tähtääviä palveluita kannabista käyttäville
- tehdä vaikuttamistyötä viranomaisten suuntaan verkosto-yhteistyön kautta
- haastaa laillistamista ajavat järjestöt käyttämään tietotaitoaan kannabishoidon kehittämiseksi
Päihdepolitiikka, rangaistusten lieventäminen
Tavoite:
Rangaistusmenettelyjen kohtuullistaminen, käyttäjien syrjäytymisen ehkäisy, ehkäisevän työn näkökulmien tuominen dekriminalisaatio- ja kannabisreformikeskusteluun
Keinot:
- kommentoida päihdelakia kannabishoidon ja käyttäjien syrjäytymisen huomioimiseksi
- osallistua valtakunnallisiin päihdetyöryhmiin
- osallistua mediakeskusteluun vedoten rangaistusten kohtuullistamisen/ rankaisematta jättämisen ja käyttäjien inhimillisen kohtelun puolesta
- jatkaa keskustelua kannabiksen dekriminalisointia ja laillistamista ajavien ryhmien kanssa
- jatkaa vaikuttamistoimintaa kannabiksen käyttäjien syrjäytymisen ehkäisemiseksi vaikuttamalla yleiseen mielipiteeseen
- tiedottaa YADin päihdepoliittisten linjausten kannabiskohdista
YAD:n kannabislinjaukset
(linkki: Päihdepoliittinen linjaus)
KANNABIS
YAD suhtautuu kriittisesti kannabiksen päihdekäyttöön sen psyykkisten, fyysisten ja sosiaalisten haittojen vuoksi. Kuten muidenkin päihteiden kohdalla, ovat kannabiksen käytön seuraukset ja haitat monien osatekijöiden yhteissumma, eikä puhtaasti aineen ominaisuuksista johtuvaa.
Haittojen vähentäminen
Kannabiksen käyttäminen tiukasta lainsäädännöstä huolimatta on yleistynyt ja asenteet sitä kohtaan muuttuneet sallivammiksi. Nykyinen lainsäädäntö, jonka alkuperäisenä tarkoituksena ei ole ollut vähäisestä käytöstä rankaiseminen, on osoittautunut haasteelliseksi toteuttaa käytännössä. Se kuormittaa oikeusjärjestelmää ja toisaalta saattaa aiheuttaa kohtuuttoman kovia piilorangaistuksia kiinnijääneille satunnaiskäyttäjille. Lisäksi nykyisen lain tulkinta ja käytäntöönpano vaihtelee suuresti paikkakuntakohtaisesti.
YAD:n mielestä kannabiksen kohdalla tulisi lainsäädäntöä kohtuullistaa sen alkuperäisen tavoitteen mukaiseksi. YAD kannattaa käytön depenalisaatiota. Näin ollen kannabiksen käyttäminen ja/tai vähäisen määrän hallussapidosta ei olisi rangaistavaa vaikka se lain mukaan edelleen säilyisi laittomana.
Kotikasvatus
Myös kannabiksen kotikasvatus on yleistynyt huomattavasti. Kannabiksen kotikasvatuksella voidaan välttää kansainvälisen huumekaupan ja tuotannon lieveilmiöitä. Kotikasvatuksen myötä huonolaatuinen jatkeaineilla kyllästetty tuontihasis on saatu vähenemään katukaupasta eli kannabiksen laatu on parantunut ja rikollisorganisaatioiden osuus kannabiksen jakelusta on pienentynyt. Tulee kuitenkin muistaa, että kannabiksen käyttöön liittyviä yksilö- ja yhteisötason riskejä ja haittoja kotikasvatus ei kuitenkaan poista.
YAD:n mielestä kannabiksen kotikasvatusta ei voi käsitellä erillisenä asiana kannabiksen käytön lakiasemaa mietittäessä. YAD kannattaa myös vähäisen kotikasvatuksen depenalisaatiota eli kotikasvatus säilyisi laissa laittomana, mutta vähäisestä kasvattamisesta ei olisi säädetty rangaistusta.
Kuituhamppu
Kannatamme hampun hyötykäyttöä kuitu- ja ravintokasvina, mutta kasvin terveyshyötypotentiaalilla ei pidä markkinoida kannabiksen päihdekäyttöä. Kritisoimme erilaisten hampunlehtituotteiden avulla tapahtuvaa päihdehampun mielikuvamarkkinointia.
Lääkekäyttö
Kannabiksen lääkekäyttöpotentiaalista saadaan jatkuvasti uusia viitteitä ja tuloksia. YAD ei vastusta kannabiksen laillistamista valvottuun lääkekäyttöön sairauden hoidossa silloin, jos se on lääketieteellisin perustein hoidon kannalta tarpeellista. Lääkekäytössä tulisi suosia lajikkeita tai valmisteita, joilla ei ole päihtymystä ja päihdehaittoja aiheuttavia vaikutuksia. Lääkekäyttöpotentiaali pitää erottaa päihdekannabiksen käyttöön liittyvästä argumentaatiosta. Lääkekannabiksen käyttöön pitää liittyä samanlainen valvonta ja kontrolli kun muihinkin päihdyttäviin ja riippuvuutta aiheuttaviin lääkkeisiin. Kannabistuotteiden itsehoidollista käyttöä ei tule keskusteluissa rinnastaa muuhun lääkekäyttöön.
