Youth Against Drugsin 419 -kampanja: Mieti vielä
.

Järkeä keskusteluun

On väliä mitä sanoo

Kieli, jota käytämme, rakentaa todellisuutta. Onko esimerkiksi ”syrjäytynyt” henkilö aktiivisesti marginaaliin pyrkivä toimija, vai sittenkin yhteiskunnan rakenteiden syrjäyttämä? Entä miksi puhekielessä jokainen huumeita käyttävä on helposti narkomaani, mutta vain harva alkoholia käyttävä alkoholisti? Terminä huumeidenkäyttäjä on arkipäivää, mutta kuka puhuu alkoholinkäyttäjästä?

Marginalisoiva ja leimaava kielenkäyttö toiseuttaa. Huumeita käyttävistä tulee niitä jotka ovat erillään meistä. Niitä kohtaan ei tunneta samanlaista empatiaa kuin meitä vertaisia kohtaan. Huumeita käyttäviin yhdistetään paljon pelkoja, joista vain harvat realisoituvat. Itselle vieraasta ilmiöstä tulee helposti peikko ja syntipukki. Vuoden 2015 mielenterveysbarometrin mukaan suomalainen ottaa mielummin naapurikseen henkirikoksesta tuomitun kuin huumeita käyttävän ihmisen.

Huumeiden käyttäjiin liitettävään suhteettomaan pelkoon eli narkofobiaan liittyy paradoksi; sen ruokkimat stereotyypit, syrjäyttävät käytännöt ja puhetavat ylläpitävät itse ongelmaa, vahvistavat toiseuden tunnetta ja viivästävät avun hakemista. Stigma, viha tai rangaistusten koventaminen ovat hyvin tehottomia lääkkeitä päihteiden ongelmakäytön ehkäisyyn. Sen paremmin niistä ei löydy apua myöskään narkofobian lievittämiseen, sillä ne pitävät varsin tehokkaasti ilmiön etäisenä ja siten pelottavana.

Asenteet muuttuvat, mutta eivät itsestään. Tähän voimme jokainen vaikuttaa valitsemalla ylläpidämmekö myötätuntoisia vai syrjäyttäviä puhetapoja. Empatiakykyä voi pitää yhtenä yhteiskunnan tilanteen mittarina. Hyvinvoivan yhteiskunnan jäsenet voivat suhtautua toisiinsa myötätuntoisesti, eikä kanssaihmisiä nähdä uhkana oman turvallisuuden tai oikeuksien toteutumiselle. Lähtökohta tälle luonnollisesti on, että kanssaihminen nähdään ensisijaisesti ihmisenä. Osa meistä tarvitsee siihen apua. Voisitko sinä auttaa?

Haluamme nostaa esiin muutamia teemoja, joista keskusteltaessa faktat helposti unohtuvat:

Huumeiden käytön yleisyys: ”kaikkihan huumeita käyttävät”

Koko väestöstä vuonna 2018 tehdyn kyselyn perusteella 15–69-vuotiaista noin joka neljäs on kokeillut kannabista vähintään kerran elämänsä aikana.

Viimeisen vuoden aikana jotain huumausainetta oli käyttänyt 8 % ja viimeisen kuukauden aikana 3%. Suurin osa kaikesta huumeidenkäytöstä on siis kerta- ja satunnaiskokeiluja, säännöllisesti huumausaineita käyttävien osuus on väestötasolla pieni. Kaikki em. luvut ovat kuitenkin kasvussa aikaisempiin vuosiin nähden. Kasvu ei liity pelkästään kannabiksen käytön yleistymiseen, vaan melkein kaikkien tutkimuksessa mukana olleiden huumausaineiden käyttö oli lisääntynyt. Se, että on elämänsä aikana kokeillut jotain huumausainetta, on yleistä erityisesti nuorten aikuisten ikäryhmissä. 25–34-vuotiaista kyselyyn vastanneista 45 prosenttia ilmoitti käyttäneensä jotain laitonta huumetta joskus elämässään. Myös 35–44-vuotiaiden ikäryhmässä huumekokeilut ovat selvästi yleistyneet.

Väestötasolla voidaan siis sanoa, että yhä useampi on kokeillut huumeita. Suurin osa kokeiluista jää melko harmittomiksi, yksittäisiksi, lyhytkestoisiksi tai harvemmin tapahtuviksi kokeiluiksi. Väestötasolla tapahtunut kokeilun ja käytön yleistyminen kuitenkin johtaa siihen, että käytöstä aiheutuu kokonaisuutena enemmän haittoja ja näin avun tarvitsijoitakin tulee enemmän. Tämä aiheuttaa luonnollisesti painetta hoitojärjestelmälle.

Lähde: Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet 2018

Nuorten kannabiksen käyttö:”kadotettu kannabissukupolvi”

Kouluterveyskyselyiden (2017) mukaan 92 % 8.–9.-luokkalaisista, 88 % lukion ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoista ja 79 % ammattikoulun opiskelijoita ei ole koskaan elämässään käyttänyt kannabista. Täysraittiita peruskoululaisista oli yli 60 %, lukiolaisista 35 % ja ammattikoululaisista 26 %.

Yläkouluikäisten, lukiolaisten ja ammattikouluissa opiskelevien osalta kokeilujen suhteen ei ole näkynyt vastaavaa nousua kuin nuorten aikuisten ja aikuisten ikäryhmissä. On väärin kutsua nuoria kadotetuksi kannabissukupolveksi. Ylipäänsä, ei ole yhteiskunnan tehtävä leimata jotakin tiettyä sukupolvea ”kadotetuksi” tai ”menetetyksi”.

Lähde: Kouluterveyskyselyn tulokset nuorilla 2017

”Narkomaani”

Yleisessä keskustelussa kaikkia huumeita kokeilleita tai käyttäneitä ihmisiä nimitetään usein narkomaaneiksi. Tämä olisi vastaavaa, että kutsuisimme kaikkia alkoholia kokeilleita tai käyttäneitä ihmisiä alkoholisteiksi.

Alkoholisti ja narkomaani -termit kuvaavat addiktiosairauteen sairastuneita ihmisiä. Molempiin termeihin liittyy paljon häpeää, epäonnistumisen tunnetta ja termit itsessään ovat jo leimaavia ja stigmatisoivia.

Kokeilukäyttö ja satunnaiskäyttö tulee pystyä näkemään erillisinä asioina ongelmakäytöstä. Kokeilu- ja satunnaiskäyttö saattaa johtaa ongelmakäyttöön, mutta kokeilu- tai satunnaiskäyttäjät eivät ole addikteja, narkomaaneja tai alkoholisteja. Yhtä kaikki, kokeilu- ja satunnaiskäyttäjätkin tarvitsevat erilaisia haittoja ehkäiseviä tukitoimenpiteitä. Kokeilu- ja satunnaiskäyttäjien on tärkeä tiedostaa kokeiluun tai vähäiseenkin käyttöön liittyvät riskit ja mahdolliset seuraukset, addiktoituneet taas tarvitsevat tukea ja hoitoa sairautensa hallintaan saattamiseen.

Samalla tulee muistaa, ettei kannabiksen ongelmakäyttäjät ole aivan pieni marginaaliryhmä. Vuonna 2017 päihdehoitoihin liittyvään kyselyyn vastanneista 15 % ilmoitti päihdehoidon ensisijaiseksi syyksi kannabiksen käytön.

Lähde: Päihdetilastollinen vuosikirja 2018 : Alkoholi ja huumeet

Kannabispsykoosit

Kannabiksen säännöllisellä ja runsaalla käytöllä on nähty tutkimuksessa yhteys psykoosisairauksiin. Kannabista usein käyttävillä on noin 3,7 % riski sairastua skitsofreniaan (yleisyys populaatiossa 1 %), noin 7,7 % riski lyhytaikaiseen psykoosiin (yleisyys 3,5 %, luultavasti luku on suurempi, koska tästä ei ollut erillistä tilastoa) ja noin 7 % riski sairastua psykoosiin (yleisyys 3,5 %). Suurin osa kannabista kokeilevista ja käyttävistä ei siis koskaan elämässään koe kannabispsykoosia. Lievemmät ahdistus- ja pelkotilat ovat kuitenkin melko yleisiä. Päihdepsykoosit yhdistetään usein juuri kannabikseen, mutta täytyy muistaa, että myös monet muut päihteet voivat edesauttaa psykoosiin sairastumista.

Lähteet:

Cannabis, schizophrenia and other non-affective psychoses: 35 years of follow-up of a population-based cohort

Prognosis of schizophrenia in persons with and without a history of cannabis use

Ei heitä vaan meitä

Kaikkien huumausaineita käyttävien niputtaminen samaksi ryhmäksi palveluissa tai viestinnässä on lyhytnäköistä ja harhaanjohtavaa. Kaikki huumeita joskus kokeilleet eivät päädy käyttämään niitä säännöllisesti, ja toisaalta kaikki huumausaineita käyttävät eivät ole päihderiippuvaisia tai moniongelmaisia. Suurin osa huumausaineita käyttävistä tai kokeilleista ei erotu millään tavalla yhteiskunnassa tai katukuvassa. Kovin yksipuolisen huumeita käyttävän henkilön profiilin maalaaminen marginalisoi ja vahvistaa stigmaa.