Viime viikonloppuna tärähti YAD:n festarikesä käyntiin varsin mainiosti Maailma Kylässä ‑festareilla. Vapaaehtoisten tunnelmia ja yadimeininkiä pääsee lukemaan pitkin kesää festariblogista jonne ilmestyy kirjoitusta jokaisesta festarista missä meidän toimintaa tehdään. Kannattaa pitää fesuja silmillä jo vaikka siksi, jos joskus myös sua sattuis kiinnostamaan ilmaiset festarit hyvässä seurassa selvinpäin. Toinen syy on uus-vanha tehtävä Bongaa YAD infopiste. 😉 Muistutuksena myös että Täsmäisku: YADn strategiakysely sulkeutuu 15.6., eli hopihopi vastaamaan jos et ole vielä kerinnyt. Bloggauksen kuvasta suuri kiitos ja kunnia Vetskuuh04:lle!
Mutta ilman sen suurempia höpinöitä annan blogitilan käyttöön street teamin vapaaehtoiselle, joka raportissaan avasi omaa kokemustaan ja tarinaansa huumeidenkäytöstä.
- Taneli / Street Team Crew -
Päihdepsykoosissa
Ylä-asteen alussa alkoi pikkuhiljaa tulemaan kiinnostusta päihteisiin, ensimmäisenä alkoholiin. Ekat kännit otin kaverini kanssa 7‑luokalla. Myöhemmin ammattikoulun aikoihin alkoholin lisäksi halusin kokeilla kannabista, josta minulla ei sillä hetkellä ollut oikeestaan mitään tietoa. Ei ollut hajuakaan minkälaisia ongelmia se voisi aiheuttaa. Pääkoppani oli täynnä ainoastaan positiivisia ajatuksia tuosta kasvista.. Ensimmäisellä kerralla kannabis ei aiheuttanut minulle juuri minkäänlaisia vaikutuksia. Ehkä olin liian humalassa tai poltin sitä “liian vähän”.
Jatkoin pitkään viikonloppuja käyttämällä ainoastaan alkoholia. Määrät kasvoivat pikkuhiljaa isommaksi ja jossain vaiheessa tilanne oli se, että alkoholin käytöstä viikonloppuisin oli tullut tapa. Se ei kuitenkaan vaikuttanut ammattikoulussa opiskeluun, koska osasin arkipäivät olla juomatta. Se oli olevinaan viatonta hauskanpitoa. Kannabis tuli kuvioihin pitkän ajan jälkeen, kun eräänä juhannuksena minulle tarjottiin savut kaverin mökillä. En sillä hetkellä edes tiennyt, että nämä kyseiset kaverit käyttävät sitä säännöllisesti. Jostain syystä minulle ei aiemmin sitä oltu tarjottu, vaikka näiden ihmisten kanssa paljon aikaa vietinkin. Näiden savujen polttamisen jälkeen tunsin oloni onnelliseksi ja iloiseksi.. ja samalla melko sekavaksi ja omituiseksi.
Tuon juhannuksen jälkeen aloin käyttämään kannabista jo melko säännöllisesti, lähes joka viikonloppu tai silloin kun sitä oli saatavilla. Kerkesin polttamaan kannabista noin vuoden, ennen kuin ensimmäiset ahdistukset alkoivat tulemaan kunnolla esiin. Ahdistuksista huolimatta kannabiksen käyttö lisääntyi koko ajan ja yhtäkkiä tilanne olikin se, että käytin sitä lähes päivittäin. Alkoholin käyttö vähentyi kannabiksen käytön takia paljon ja se tuntui hyvältä, kun oli olevinaan päässyt eroon siitä tämän “hienon” yrtin ansiosta. Jonkin ajan kuluttua, kun olin käyttänyt kannabista minulle tuli tilaisuus kokeilla ekstaasia ja ei mennyt kovin paljon aikaa, kun halusin kokeilla kaikkea muutakin, esim. amfetamiinia ja uniikkoteetä. Näistä aineista kuitenkin kannabis oli ainoa, joka aiheutti minulle jonkinlaista riippuvuutta. Nuo muut olivat vain pieniä “kokeiluja”, vaikka kyllä niistä paljon ahdistusta tulikin ja rahaa niihin meni melko isoja summia.
Kun olin käyttänyt huumeita vajaa kaksi vuotta säännöllisesti, pääsääntöisesti kannabista, alkoivat vakavat ahdistukset olemaan sitä luokkaa, että oli pakko jo alkaa miettimään mitä pitäisi tehdä asialle.. Aloin pelkäämään ihmisten seurassa olemista, olin vainoharhainen ja masentunut. Eräänä iltana oltuani yksinään kämpillä ahdistus meni niin pahaksi, että pelkäsin kuolevani. Oloni oli erittäin sekava ja todellisuuden tajuni oli heikentynyt huomattavasti. En ollut enään oma iteni. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kun mennä lääkärin juttusille seuraavana aamuna.. Kerroin lääkärilleni oireistani ja diagnoosiksi tulikin päihteiden aiheuttama psykoosi. Tästä seurasikin kuukauden mittainen sairaalahoito psykiatrisella osastolla, jossa minut pakotettiin syömään psykoosilääkkeitä. Olotilani meni sairaalassa vielä huonompaan suuntaan. En ymmärtänyt syytä miksi olin siellä, enkä millään halunnut uskoa että kannabis olisi ollut syy tähän tilanteeseen. Muillakin päihteillä oli varmasti vaikutusta asiaan, mutta pitkäaikainen kannabiksen käyttö oli varmasti se suurin syy psykoosiin. Kyse ei ollut mistään pienestä todellisuudentajun heikkenemisestä, mikä tulee melko usealle kannabiksen vaikutuksen alaisena, vaan olo oli painajaismainen ja pelottava, aivan kuin olisin ollut toinen ihminen toisessa todellisuudessa järjettömien vainoharhojen kera. Suurin harhaluulo minkä muistan sairaalassa olon aikana oli se, että luulin olevani syöpäosastolla viettämässä elämäni viimeisiä päiviä. Luulin että kaikki muutkin osastolla olevat ihmiset olivat samassa tilanteessa. Jonkin ajan kuluttua asia kuitenkin selveni minulle, että kyse olikin jostain muusta, tässä tapauksessa päihdepsyykosista.
Tuosta psyykosista kuitenkin palauduin kuntoutuksen aikana (hetkellisesti), mutta jäljelle jäi pitkäaikainen masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Sairaalahoidon jälkeen olin jonkin aikaa päihteettömänä, mutta jostain kumman syystä palasin muutaman kuukauden päästä taas vanhojen kavereideni luokse ja aloin käyttämään alkoholia ja kannabista uudelleen, vaikka olikin psykoosilääkitys päällä. Nyt tilanne olikin jo se, että olinkin jo ilmeisesti jonkilainen sekakäyttäjä. Kannabiksen käytöstä tuli taas nopeasti päivittäinen tapa kun ei ollut töitä, eikä oikeastaan paljon muutakaan aktiviteettia. Tai olisi ehkä ollut parempaakin tekemistä, mutta ei sen hetkisillä kavereillani ja töihinkään en voinut hakeutua kun olin sairaslomalla.
Olin jo luullut että tuo ensimmäinen psykoosi olisi ollut jollain tavalla opettavainen, koska olin niin sekaisin siitä, mutta kävikin niin, että uusi psykoosi puhkesi entistä vakavampana vuoden jälkeen ensimmäisestä. Syynä oli tälläkin kertaa kannabiksen runsas käyttö. Tällä kertaa psykoosi oli luonteeltaan täysin erilainen kun ensimmäinen ja minulla kesti pitkään tajuta, että olen psykoosissa. Luulin asioitten olevan aivan erilailla kun ne todellisuudessa olivat, enkä uskonut muita vaikka he koittivatkin “herätellä” minua todellisuuteen. Tämä toinen psykoosi-kausi kesti suunnilleen yhden kesän ja syksyä kohti olo palautuitaas pikkuhiljaa normaalimmaksi ja samalla kannabiksen käyttö loppui, toistaiseksi.
Taas meni muutama kuukausi paremmin ilman psykoosioireita uudessa asunnossa ja uudella alueella. Ajattelin että pieni paikkakunnanvaihto olisi auttanut minua pysymään erossa huumeista. Sen se kyllä tekikin, mutta ei kovin pitkäksi aikaa. Tutustuin uusiin kannabista käyttäviin ihmisiin ja sitä kautta aloin itsekkin käyttämään sitä uudelleen. Käyttömäärä ei ollut enään kuitenkaan läheskään niin iso kuin aiemmin ja muutenkin alkoi tulemaan jo melko suuret pelot huumeitten käyttöön ja psykooseihin, sekä muihin ongelmiin. Tätä vuoristorataa kesti yhteensä noin seitsemän vuotta. Välillä pystyin olemaan ilman kannabista useita kuukausia ja samalla ahdistuksetkin vähenivät. Olen yksi kävelevä esimerkki siitä, miten kannabis voi pilata paljon asioita elämässä, kuten mielenterveyden, ihmissuhteet ja talousasiat. Minun kohdalla kuiville pääseminen vaati yhteensä 3 kuukautta sairaalahoitoa ja 1,5 kuukautta kahdessa eri päihdekuntoutuksessapaikassa, sekä usean vuoden käynnit päihdehoitajalla ja sairaanhoitajalla. Menetin myös luottotiedot pikavippien yms takia, sekä tuhosin monta hyvää ihmissuhdetta. Hengissä kuitenkin selvisin ja olisi kai voinut käydä pahemminkin.. Nyt reilu vuosi ilman kannabista, lääkitykset ohi ja elämä hymyilee 🙂
- Street Teamin vapaaehtoinen
