Festaripsykoosi

Vii­me vii­kon­lop­pu­na täräh­ti YAD:n fes­ta­ri­ke­sä käyn­tiin var­sin mai­nios­ti Maa­il­ma Kyläs­sä ‑fes­ta­reil­la. Vapaa­eh­tois­ten tun­nel­mia ja yadi­mei­nin­kiä pää­see luke­maan pit­kin kesää fes­ta­ri­blo­gis­ta jon­ne ilmes­tyy kir­joi­tus­ta jokai­ses­ta fes­ta­ris­ta mis­sä mei­dän toi­min­taa teh­dään. Kan­nat­taa pitää fesu­ja sil­mil­lä jo vaik­ka sik­si, jos jos­kus myös sua sat­tuis kiin­nos­ta­maan ilmai­set fes­ta­rit hyväs­sä seu­ras­sa sel­vin­päin. Toi­nen syy on uus-van­ha teh­tä­vä Bon­gaa YAD info­pis­te. 😉 Muis­tu­tuk­se­na myös että Täs­mäis­ku: YADn stra­te­gia­ky­se­ly sul­keu­tuu 15.6., eli hopi­ho­pi vas­taa­maan jos et ole vie­lä kerin­nyt. Blog­gauk­sen kuvas­ta suu­ri kii­tos ja kun­nia Vetskuuh04:lle!

Mut­ta ilman sen suu­rem­pia höpi­nöi­tä annan blo­gi­ti­lan käyt­töön street tea­min vapaa­eh­toi­sel­le, joka rapor­tis­saan ava­si omaa koke­mus­taan ja tari­naan­sa huu­mei­den­käy­tös­tä.  

- Tane­li / Street Team Crew -

 

Päih­dep­sy­koo­sis­sa

Ylä-asteen alus­sa alkoi pik­ku­hil­jaa tule­maan kiin­nos­tus­ta päih­tei­siin, ensim­mäi­se­nä alko­ho­liin. Ekat kän­nit otin kave­ri­ni kans­sa 7‑luokalla. Myö­hem­min ammat­ti­kou­lun aikoi­hin alko­ho­lin lisäk­si halusin kokeil­la kan­na­bis­ta, jos­ta minul­la ei sil­lä het­kel­lä ollut oikees­taan mitään tie­toa. Ei ollut hajua­kaan min­kä­lai­sia ongel­mia se voi­si aiheut­taa. Pää­kop­pa­ni oli täyn­nä ainoas­taan posi­tii­vi­sia aja­tuk­sia tuos­ta kas­vis­ta.. Ensim­mäi­sel­lä ker­ral­la kan­na­bis ei aiheut­ta­nut minul­le juu­ri min­kään­lai­sia vai­ku­tuk­sia. Ehkä olin lii­an huma­las­sa tai pol­tin sitä “lii­an vähän”.

Jat­koin pit­kään vii­kon­lop­pu­ja käyt­tä­mäl­lä ainoas­taan alko­ho­lia. Mää­rät kas­voi­vat pik­ku­hil­jaa isom­mak­si ja jos­sain vai­hees­sa tilan­ne oli se, että alko­ho­lin käy­tös­tä vii­kon­lop­pui­sin oli tul­lut tapa. Se ei kui­ten­kaan vai­kut­ta­nut ammat­ti­kou­lus­sa opis­ke­luun, kos­ka osa­sin arki­päi­vät olla juo­mat­ta. Se oli ole­vi­naan via­ton­ta haus­kan­pi­toa. Kan­na­bis tuli kuvioi­hin pit­kän ajan jäl­keen, kun erää­nä juhan­nuk­se­na minul­le tar­jot­tiin savut kave­rin mökil­lä. En sil­lä het­kel­lä edes tien­nyt, että nämä kysei­set kave­rit käyt­tä­vät sitä sään­nöl­li­ses­ti. Jos­tain syys­tä minul­le ei aiem­min sitä oltu tar­jot­tu, vaik­ka näi­den ihmis­ten kans­sa pal­jon aikaa vie­tin­kin. Näi­den savu­jen polt­ta­mi­sen jäl­keen tun­sin olo­ni onnel­li­sek­si ja iloi­sek­si.. ja samal­la mel­ko seka­vak­si ja omi­tui­sek­si. 

Tuon juhan­nuk­sen jäl­keen aloin käyt­tä­mään kan­na­bis­ta jo mel­ko sään­nöl­li­ses­ti, lähes joka vii­kon­lop­pu tai sil­loin kun sitä oli saa­ta­vil­la. Ker­ke­sin polt­ta­maan kan­na­bis­ta noin vuo­den, ennen kuin  ensim­mäi­set ahdis­tuk­set alkoi­vat tule­maan kun­nol­la esiin. Ahdis­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta kan­na­bik­sen käyt­tö lisään­tyi koko ajan ja yhtäk­kiä tilan­ne oli­kin se, että käy­tin sitä lähes päi­vit­täin. Alko­ho­lin käyt­tö vähen­tyi kan­na­bik­sen käy­tön takia pal­jon ja se tun­tui hyväl­tä, kun oli ole­vi­naan pääs­syt eroon sii­tä tämän “hie­non” yrtin ansios­ta. Jon­kin ajan kulut­tua, kun olin käyt­tä­nyt kan­na­bis­ta minul­le tuli tilai­suus kokeil­la eks­taa­sia ja ei men­nyt kovin pal­jon aikaa, kun halusin kokeil­la kaik­kea muu­ta­kin, esim. amfe­ta­mii­nia ja uniik­ko­tee­tä. Näis­tä aineis­ta kui­ten­kin kan­na­bis oli ainoa, joka aiheut­ti minul­le jon­kin­lais­ta riip­pu­vuut­ta. Nuo muut oli­vat vain pie­niä “kokei­lu­ja”, vaik­ka kyl­lä niis­tä pal­jon ahdis­tus­ta tuli­kin ja rahaa nii­hin meni mel­ko iso­ja sum­mia.

Kun olin käyt­tä­nyt huu­mei­ta vajaa kak­si vuot­ta sään­nöl­li­ses­ti, pää­sään­töi­ses­ti kan­na­bis­ta, alkoi­vat vaka­vat ahdis­tuk­set ole­maan sitä luok­kaa, että oli pak­ko jo alkaa miet­ti­mään mitä pitäi­si teh­dä asial­le.. Aloin pel­kää­mään ihmis­ten seu­ras­sa ole­mis­ta, olin vai­no­har­hai­nen ja masen­tu­nut. Erää­nä ilta­na oltua­ni yksi­nään käm­pil­lä ahdis­tus meni niin pahak­si, että pel­kä­sin kuo­le­va­ni. Olo­ni oli erit­täin seka­va ja todel­li­suu­den taju­ni oli hei­ken­ty­nyt huo­mat­ta­vas­ti. En ollut enään oma ite­ni. Ei ollut muu­ta vaih­toeh­toa kun men­nä lää­kä­rin jut­tusil­le seu­raa­va­na aamu­na.. Ker­roin lää­kä­ril­le­ni oireis­ta­ni ja diag­noo­sik­si tuli­kin päih­tei­den aiheut­ta­ma psy­koo­si. Täs­tä seu­ra­si­kin kuu­kau­den mit­tai­nen sai­raa­la­hoi­to psy­kiat­ri­sel­la osas­tol­la, jos­sa minut pako­tet­tiin syö­mään psy­koo­si­lääk­kei­tä. Olo­ti­la­ni meni sai­raa­las­sa vie­lä huo­nom­paan suun­taan. En ymmär­tä­nyt syy­tä mik­si olin siel­lä, enkä mil­lään halun­nut uskoa että kan­na­bis oli­si ollut syy tähän tilan­tee­seen. Muil­la­kin päih­teil­lä oli var­mas­ti vai­ku­tus­ta asi­aan, mut­ta pit­kä­ai­kai­nen kan­na­bik­sen käyt­tö oli var­mas­ti se suu­rin syy psy­koo­siin. Kyse ei ollut mis­tään pie­nes­tä todel­li­suu­den­ta­jun heik­ke­ne­mi­ses­tä, mikä tulee mel­ko useal­le kan­na­bik­sen vai­ku­tuk­sen alai­se­na, vaan olo oli pai­na­jais­mai­nen ja pelot­ta­va, aivan kuin oli­sin ollut toi­nen ihmi­nen toi­ses­sa todel­li­suu­des­sa jär­jet­tö­mien vai­no­har­ho­jen kera. Suu­rin har­ha­luu­lo min­kä muis­tan sai­raa­las­sa olon aika­na oli se, että luu­lin ole­va­ni syö­pä­osas­tol­la viet­tä­mäs­sä elä­mä­ni vii­mei­siä päi­viä. Luu­lin että kaik­ki muut­kin osas­tol­la ole­vat ihmi­set oli­vat samas­sa tilan­tees­sa. Jon­kin ajan kulut­tua asia kui­ten­kin sel­ve­ni minul­le, että kyse oli­kin jos­tain muus­ta, täs­sä tapauk­ses­sa päih­dep­syy­ko­sis­ta.

Tuos­ta psyy­ko­sis­ta kui­ten­kin palau­duin kun­tou­tuk­sen aika­na (het­kel­li­ses­ti), mut­ta jäl­jel­le jäi pit­kä­ai­kai­nen masen­nus ja sosi­aa­lis­ten tilan­tei­den pel­ko. Sai­raa­la­hoi­don jäl­keen olin jon­kin aikaa päih­teet­tö­mä­nä, mut­ta jos­tain kum­man syys­tä pala­sin muu­ta­man kuu­kau­den pääs­tä taas van­ho­jen kave­rei­de­ni luok­se ja aloin käyt­tä­mään alko­ho­lia ja kan­na­bis­ta uudel­leen, vaik­ka oli­kin psy­koo­si­lää­ki­tys pääl­lä. Nyt tilan­ne oli­kin jo se, että olin­kin jo ilmei­ses­ti jon­ki­lai­nen seka­käyt­tä­jä. Kan­na­bik­sen käy­tös­tä tuli taas nopeas­ti päi­vit­täi­nen tapa kun ei ollut töi­tä, eikä oikeas­taan pal­jon muu­ta­kaan akti­vi­teet­tia. Tai oli­si ehkä ollut parem­paa­kin teke­mis­tä, mut­ta ei sen het­ki­sil­lä kave­reil­la­ni ja töi­hin­kään en voi­nut hakeu­tua kun olin sai­ras­lo­mal­la.

Olin jo luul­lut että tuo ensim­mäi­nen psy­koo­si oli­si ollut jol­lain taval­la opet­ta­vai­nen, kos­ka olin niin sekai­sin sii­tä, mut­ta kävi­kin niin, että uusi psy­koo­si puh­ke­si entis­tä vaka­vam­pa­na vuo­den jäl­keen ensim­mäi­ses­tä. Syy­nä oli täl­lä­kin ker­taa kan­na­bik­sen run­sas käyt­tö. Täl­lä ker­taa psy­koo­si oli luon­teel­taan täy­sin eri­lai­nen kun ensim­mäi­nen ja minul­la kes­ti pit­kään taju­ta, että olen psy­koo­sis­sa. Luu­lin asioit­ten ole­van aivan eri­lail­la kun ne todel­li­suu­des­sa oli­vat, enkä usko­nut mui­ta vaik­ka he koit­ti­vat­kin “herä­tel­lä” minua todel­li­suu­teen. Tämä toi­nen psy­koo­si-kausi kes­ti suun­nil­leen yhden kesän ja syk­syä koh­ti olo palau­tui­taas pik­ku­hil­jaa nor­maa­lim­mak­si ja samal­la kan­na­bik­sen käyt­tö lop­pui, tois­tai­sek­si.

Taas meni muu­ta­ma kuu­kausi parem­min ilman psy­koo­sioi­rei­ta uudes­sa asun­nos­sa ja uudel­la alu­eel­la. Ajat­te­lin että pie­ni paik­ka­kun­nan­vaih­to oli­si aut­ta­nut minua pysy­mään eros­sa huu­meis­ta. Sen se kyl­lä teki­kin, mut­ta ei kovin pit­käk­si aikaa. Tutus­tuin uusiin kan­na­bis­ta käyt­tä­viin ihmi­siin ja sitä kaut­ta aloin itsek­kin käyt­tä­mään sitä uudel­leen. Käyt­tö­mää­rä ei ollut enään kui­ten­kaan lähes­kään niin iso kuin aiem­min ja muu­ten­kin alkoi tule­maan jo mel­ko suu­ret pelot huu­meit­ten käyt­töön ja psy­koo­sei­hin, sekä mui­hin ongel­miin. Tätä vuo­ris­to­ra­taa kes­ti yhteen­sä noin seit­se­män vuot­ta. Välil­lä pys­tyin ole­maan ilman kan­na­bis­ta usei­ta kuu­kausia ja samal­la ahdis­tuk­set­kin vähe­ni­vät. Olen yksi käve­le­vä esi­merk­ki sii­tä, miten kan­na­bis voi pila­ta pal­jon asioi­ta elä­mäs­sä, kuten mie­len­ter­vey­den, ihmis­suh­teet ja talous­asiat. Minun koh­dal­la kui­vil­le pää­se­mi­nen vaa­ti yhteen­sä 3 kuu­kaut­ta sai­raa­la­hoi­toa ja 1,5 kuu­kaut­ta kah­des­sa eri päih­de­kun­tou­tuk­ses­sa­pai­kas­sa, sekä usean vuo­den käyn­nit päih­de­hoi­ta­jal­la ja sai­raan­hoi­ta­jal­la. Mene­tin myös luot­to­tie­dot pika­vip­pien yms takia, sekä tuho­sin mon­ta hyvää ihmis­suh­det­ta. Hen­gis­sä kui­ten­kin sel­vi­sin ja oli­si kai voi­nut käy­dä pahem­min­kin.. Nyt rei­lu vuo­si ilman kan­na­bis­ta, lää­ki­tyk­set ohi ja elä­mä hymyi­lee 🙂

- Street Tea­min vapaa­eh­toi­nen