BLOGI: Minun tarinani

Täl­lä ker­taa blo­gin ottaa hal­tuun Strii­ban vapaa­eh­toi­nen joka kir­joit­ti mai­nion rapor­tin teh­tä­vään “Minun tari­na­ni”. Mut­ta ennen­kun pääs­tään sii­hen, pak­ko heh­kut­taa kuin­ka hui­sia on ollut saa­da täl­lä vii­kol­la niin mon­ta Uutis­hauk­ka raport­tia. Vih­reit­ten teke­mä lin­jaus kan­na­bik­sen lail­li­suu­des­ta on kir­voit­ta­nut pal­jon kes­kus­te­lua sekä media­nä­ky­vyyt­tä. Kes­kus­te­lua kai­va­taan, kun­han se osa­taan teh­dä hyvin kaik­kia osa­puo­lia kun­nioit­taen! Allao­le­vas­ta kuvas­ta kii­tos eez­me­ral­dalle!

- Tane­li / Street Team Crew -

 

 

Minun tari­na­ni

Näin alkuun, mum­mo­ni sanoi aina minul­le että pysy poi­ka kai­dal­la polul­la ja mitä­hän tuos­ta pojas­ta tulee. Kadun sitä todel­la pal­jon etten pys­ty­nyt pitä­mään lupaus­ta mum­mol­le­ni ja myös osit­tain itsel­le­ni. Päih­tei­den käyt­tö alkoi ensik­si minun koh­dal­la lääk­kei­den vää­rin­käy­töl­lä jon­ka mukaan tuli alkoholi+lääkkeet. Sul­jin pois kaik­ki vähän­kin tär­keät lähei­set ystä­vät ja kor­va­sin ne päih­tei­tä käyt­tä­vil­lä hen­ki­löil­lä. Lähei­se­ni eivät alkuun huo­man­neet päih­teen käy­tös­sä­ni muu­ta kuin että join pal­jon alko­ho­lia mut­ta lääk­kei­den sot­ke­mi­nen vie­lä sii­hen lisäk­si ei tul­lut tie­toon. Kave­ri­pii­rin muut­tu­mi­nen joh­ti ensim­mäi­seen huu­me­ko­kei­luun, kan­na­bik­seen. Kokei­lu­ja oli muu­ta­mia jon­ka jäl­keen pol­tin sään­nöl­li­ses­ti, tämän jäl­keen olin teke­mi­sis­sä polii­sin kans­sa. 
En otta­nut vie­lä­kään opik­se­ni huu­meis­ta vaan sii­tä alkoi ala­mä­ke­ni, suo­ra­nai­nen huu­me­hel­vet­ti. Ensim­mäi­set polii­sin kotiet­sin­nät teh­tiin asun­nol­le­ni, polii­sil­le oli tul­lut jo mer­kin­nät huu­mei­den hal­lus­sa pidos­ta. Jou­duin sitä ennen osas­to hoi­toon kun oli tul­lut kama hal­luis­sa sekoil­tua. 
Reis­su lah­des­sa sumer upin fes­ta­reil­la mei­na­si olla minun tari­na­ni lop­pu. Muis­tan että pys­tyin joten kuten käve­le­mään fes­ta­ria­lu­eel­ta aamul­la pois mut­ta en muis­ta mitä/mistä sain sil­loin amfe­ta­mii­nia ja miten mut­ta herä­sin Mik­ke­lin kes­kus­sai­raa­las­ta siten että vie­rel­lä­ni oli kak­si polii­sia jot­ka kysyi­vät nimeä­ni ja sanoi­vat että minun veres­tä­ni on löy­det­ty amfe­ta­mii­nia. Hal­lut oli­vat niin kar­meat että näin ole­vi­naan enke­lin vie­rel­lä­ni ja luu­lin että kuo­len. Lää­kä­ri puhui minul­le tuol­loin että meni­sin kat­kai­su­hoi­toon mut­ta en suos­tu­nut läh­te­mään, joten jou­duin taas uudes­taan osas­to­jak­sol­le. Osas­to­jak­son aikaan sama mal­li jat­kui kan­na­bik­sen kans­sa kun sain vapaa käve­lyi­tä.

Osas­to­hoi­to jak­son jäl­keen vaih­doin paik­ka­kun­taa ja siir­ryin mui­hin mai­se­miin sekä jätin kaik­ki van­hat päih­de­ka­ve­rit. Nyt elä­mäs­sä on pal­jon hyviä asioi­ta ja elä­mäl­lä­ni on oikea mer­ki­tys. Polii­sin kans­sa ei ole ollut ongel­mia ja päih­teet ei enää sot­ke minun arkea. Teen vapaa­eh­tois työ­tä huu­mei­ta vas­taan ja olen hyvin kiel­tei­nen nii­tä vas­taan muu­ten­kin. Kii­tos YAD että saan olla muka­na olla teke­mäs­sä hyvää ja arvo­kas­ta työ­tä tär­keän asian eteen <3!

- YADin vapaa­eh­toi­nen