Ainetunnistus tarkoittaa mahdollisuutta tutkia sekä laadullisesti että määrällisesti mitä huumausaine pitää sisällään ennen sen käyttöä.
Laittomista huumausaineista on usein vaikea tietää varmasti mitä ne pitävät sisällään, jolloin riski epätoivottuihin vaikutuksiin kasvaa. Kaduilla saattaa liikkua esimerkiksi lääkkeiden näköisiä pillereitä, joiden sisältö ei välttämättä vastaa väitettyä ainetta. Ainetunnistuksen avulla voidaan ennakoida vaikutuksia ja tehdä riskitietoisempia päätöksiä käytön suhteen.
Keinoja ainetunnistukseen ovat mm. erilaiset pikatestit tai mahdollisuus viedä ainetta laboratorioon analysoitavaksi. Eri tahot käyttävät erilaisia menetelmiä. Suomessa on jonkin verran saatavilla pikatestejä ainetunnistukseen, mutta ne ovat tarkkuudessaan erittäin rajallisia, eikä ne välttämättä anna tarkkaa kuvaa siitä mitä aine pitää sisällään. Pikatestikin on kuitenkin parempi kuin kokonaan testaamatta jättäminen. Laboratoriossa aineen analysointi olisi tarkempaa, mutta Suomen huumausainelaki aiheuttaa tämän osalta haasteita. Laittomien huumausaineiden hallussapito luokitellaan rikokseksi, joten aineeseen koskeminen ja sen perusteellinen analysointi on vaikeaa.
Jotta ainetunnistusta voitaisiin toteuttaa Suomessa helpommin, niin huumausaineita koskevaan lainsäädäntöön tulisi tehdä muutoksia.
