Vuosi sitten en tiennyt mistä löytäisin itseni vuoden 2015 alusta. Valmistuin viime vuoden toukokuussa yhteisöpedagogiksi ja jo ennen sitä aloin etsiä siviilipalveluspaikkaa omalta alaltani. Oletin sen olevan helppo homma, kukapa ei haluaisi halpaa työvoimaa ja minulla oli vielä uunituore tutkinto takataskussa. Se oli kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa, otin ensin yhteyttä Kuopion alueen mahdollisiin palveluspaikkoihin ja kun sinne ei päässyt, aloin laittaa Jyväskylään viestiä. Noin 60 yrityksen jälkeen pääsin palvelukseen YAD:lle. Täällä minulle tarjottiin mahdollisuutta tehdä yhteistyötä nuorisokodin kanssa, tavoitteena tuoda YAD:n näkökulmia nuorisokodin arkeen ja yrittää houkutella nuoria toimintaan mukaan. Minulle tämä oli aivan mahtava tilaisuus, saan vuoden työkokemuksen omalta alaltani ja sen takia tilaisuus olikin pakko hyödyntää.
Parin ensimmäisen kuukauden aikana kiersin ahkerasti kaikki mahdolliset YAD:n koulutukset, niiden kautta pääsin nopeasti sisään YADiin ja sen toimintaan. Viimeisimpänä olen päässyt osallistumaan kokemusasiantuntijahankkeeseen (EXPA) ja sitä kautta työskentelemään kokemusasiantuntijoiden kanssa. Tämä on ollut itselleni hyvä kokemus, tätä kautta olen saanut uutta näkökulmaa päihteisiin ja siihen mitä niistä voi seurata. Olemme kokemusasiantuntijoiden kanssa käyneet keikoilla nuorisokodeissa ja kouluilla ja se on mielestäni tärkeää työtä. Kukaan muu ei osaa kertoa päihteistä paremmin kuin niiden entiset käyttäjät ja on hyvä jakaa näitä kokemuksia, ettei nuorten tarvitse tehdä samoja virheitä.
300 päivää on mennyt todella nopeasti ja YAD:n toiminnassa olen kohdannut pelkästään mukavia ihmisiä: niin työntekijät kuin vapaaehtoisetkin ovat kaikki todella mahtavia. Esimerkiksi paikallisosaston kokouksiin minut otettiin heti avoimin mielin vastaan ja tunsin oloni heti kotoisaksi. Palveluksen päättymisessä harmittaa juuri se, että muutan aivan toiselle paikkakunnalle enkä pääse osallistumaan YAD:n toimintaan yhtä aktiivisesti kuin nyt olen osallistunut. Ennen palvelua ajattelin, että teen vuoden Jyväskylässä töitä ja muutan pois, mutta tällä hetkellä tuntuu että en haluaisi lähteä. Ja vaikka lähtisinkin, niin YAD ei lähde minusta.
– Jari, siviilipalvelusmies YAD ry
(Kuvan otti Tilla Arisalo-Larkiala, väriestejuoksun jälkitunnelmissa)
