YAD:n kokemusasiantuntijuushankkeen eli Expan työntekijöille kuluva syksy on ollut melkoista haipakkaa. Kaikki huipentui aktiivisimpien vapaaehtoistemme kanssa tehtyyn palkkioreissuun 29.10.–1.11. Olin jo etukäteen matkasta melkoisissa täpinöissä, koska olin sentään pääsemässä ensi kertaa työmatkalle ulkomaille! Yhdeksänhenkiseen reissuporukkaamme kuuluivat eniten päihdekasvatuskeikkoja nuorille tehneet kokemusasiantuntijat sekä Tampereelta että Jyväskylästä. Koska matkamme suuntautui Englantiin, odotimme ilmaston olevan kostea ja kolea. Yllätyimme mukavasti, kun perillä olikin melko lämmintä (siis lähtöaamun pikkupakkaseen verrattuna). Kosteus teki etenkin metrossa matkustamisesta jopa hikistä puuhaa,
varsinkin kun olimme ehtineet jo tottua syksyisten pakkasöiden jäljiltä hyytäviin aamuihin. Maanalaisten tukaluutta lisäsi varsinkin ruuhka-aikoina itselleni vähän turhan tiiviiksi äitynyt tunnelma, joka toki myös voimisti suurkaupungin tuntua. Toki sitä teki jo pelkkä metrokartan silmäilykin: Helsingin ”makkaratikun” rinnalla linjasto näytti melkoiselta sienirihmastolta.
Kohteenamme oli Lontoo, josta löytyi yllättäen suurkaupungin vilskeen ohella myös illan tullen oudonkin hiljaisiksi rauhoittuvia katuja. Kummastusta herätti ainakin Canada Waterissa sijainneen majapaikkamme lähellä ollut, yöksi lukittavien porttien taakse kätkeytyvä puisto. Majoituimme suomalaisella merimieskirkolla, jossa sai aamiaisella ihan oikeaa puuroa, joten emme joutuneet tyytymään munia ja pekonia -tyyppisiin syöpävaarallisiin hömpötyksiin. Rohkeimmat uskaltautuivat suomiaamiaisen rauhoittamina maistamaan lounaalla myös englantilaisia erikoisuuksia, kuten munuaishyytelöä ja lihasosetta voitaikinassa… ja perinneherkkuhan oli kuvan perusteella suorastaan herkullista.
Vierailupaikaksemme oli valikoitunut jo vuodesta 1967 toiminut järjestö nimeltä Release, joka julkaisee puolueetonta tietoa huumeista ja järjestää lakineuvontaa ongelmissa oleville huumeidenkäyttäjille. Kuuntelimme mielenkiinnolla Releasen työntekijöiden kertomuksia Britannian huumetilanteesta ja käyttäjien tarpeista koskien niin erilaisia laillisia ongelmia kuin tiedotustakin. Huumelainsäädäntö on Britanniassa joiltakin osin tiukempi kuin Suomessa, ja kadulla (etenkin tummaihoisille) tehtävät henkilötarkastukset ovat yksi aiheista, joista Release yhteistyökumppaneineen tuottaa tietomateriaalia, jotta ihmiset tuntisivat oikeutensa ja osaisivat vähentää ongelmia lainvalvonnan kanssa.
Henkilötarkastukset puhuttivat myös lontoolaisräppäri Kingpiniä, joka sai myöhemmin Camden Townissa käydessämme sinnikkäällä myyntipuheellaan (ja -räppäyksellään) myytyä uusimman levynsä molemmille YAD:n työntekijöille (linkki biisiin ”Stop and Search”). Ei lainkaan huono sika säkissä ostetuksi! Releasen väki marssitti puheillemme myös globaalisti avointa huumepoliittista keskustelua edistävän verkoston International Drug Policy Consortiumin edustajan, joka halusi meidän ottavan kuvia itsestämme heidän kampanjajulisteensa kanssa. Kampanja liittyy tulevaan YK:n yleiskokouksen huumeita käsittelevään erityisistuntoon UNGASS 2016:n, jossa toivottavasti käydään rakentavaa keskustelua vaihtoehdoista maailmanlaajuisesti epäonnistuneelle huumesodalle. Koska olimme samaa mieltä siitä, että käyttäjiä pitää tukea eikä rangaista, lupasimme tukea kampanjaa kuvillamme.
Camden Townissa tulivat tutuksi myös suurkaupungin hienoudet ja lieveilmiöt. Arvostin mahdollisuutta päästä nauttimaan katutaiteesta, mutta varsinkin toipujien kannalta oli ikävää, että useammallekin meistä yritettiin kaduilla kaupitella huumeita. Ei sillä, että olisin pelännyt vapaaehtoistemme tarttuvan syöttiin, mutta YAD:n reissuilla kaikkien pitäisi voida tuntea olonsa turvalliseksi. Satunnaisista myrkyntyrkyttämisistä huolimatta reissuporukalla oli hyvä meininki, ja sitä paransi varmasti myös luottamus siihen, että muilta ryhmäläisiltä saa tarvittaessa vertaistukea. Muutama ryhmästä myös tutustui lontoolaisiin toipujaympyröihin vierailemalla paikallisen toveriseuran tapaamisessa.
Katutaiteen ohella Britannian kaltaiseen luokkayhteiskuntaan kuuluvat tietysti myös kadulla näkyvät poliittiset kannanotot: seinäkirjoitusten ja tarrojen ohella näimme kadulla myös mielenosoituksen, jossa kritisoitiin julkisen terveydenhuollon leikkauksia, jotka tietenkin koskettavat pahiten vähäosaisia.
Nähtävyyksiäkin kävimme tietenkin katsomassa: Westminster Bridge, The London Eye ja Big Ben näyttivät ihan samalta kuin matkaoppaan kuvissa, joten mieleen jäi lähinnä se, että saimme koko ajan pelätä jonkun seurueesta hukkuvan väenpaljouteen. Suomalaisen henkilökohtainen tila on vähintään neliömetri!
Pakollisesta puhelinkoppiposeerauskuvasta tehtiin peilikuva, jotta liikenne saataisiin korjattua oikeanpuoleiseksi. Suomalaisina kaipasimme tuttua ja turvallista järjestystä lössin ja kaaoksen keskelle.
Koska Halloween osui reissumme aikaan ja Lontoossa sitä näytettiin juhlivan huomattavasti intensiivisemmin kuin Suomessa, oli tarkoitus myös mennä tsekkaamaan meininki ilmaisiin Halloween-bileisiin puistoon, jonka nimeä en muista, koska emme sinne koskaan päätyneet… Puistot kun tosiaan menevät Lontoossa kiinni ja vieläpä yllättävän aikaisin! Niinpä päätimme bileiden sijaan lähteä metrolla satunnaiselle, meille vielä tuntemattomalle asemalle ja jatkaa sieltä matkaa kävellen.
Matkalla näimme ihmisillä toinen toistaan hienompia juhlapukuja ja päädyimme myös illan tullen hiljentyneelle Westminsterin alueelle. Kuvan kirkossa ne kuninkaalliset vihitään, samalla kun aiemmin Piccadilly Circuksesta yhyttämämme Bobby pitää potta päässään huolen siitä, ettei rahvas tule kuokkimaan.
Illan hämärä tarjosi myös hyvän mahdollisuuden lätkiä YAD:n englanninkielisiä tarroja julkisille paikoille muistuttamaan vierailustamme. Bommattua tuli ainakin saksalainen turistibussi (viele Grüsse nach Deutschland!), New Scotland Yardin rakennus (eli Suur-Lontoon pääpoliisiasema) pyörivine kyltteineen ja ”muutama” metroasema ja bussipysäkki. Striibailu virkistää kehoa ja mieltä näin vanhempanakin!
Seuraavana aamuna ”kotikadullamme” näytti siinä määrin pelottavalta, että lähdimme häntä koipien välissä kotia kohti. Jännitystä lisäsi se, etteivät metrot yllätykseksemme kulkeneetkaan niin varhain sunnuntaiaamuna. Onneksi vaihtoehtoinen kuljetus järjestyi: 
saimme nauttia kiertoajelusta mielipuolisella nopeudella sumussa kiitävällä bussilla ja juosta lopulta lentokenttäjunaan viime hetkellä. Kiireen tunne toki karisi nopeasti odotellessamme lentokoneessa lähtöä puolitoista tuntia… Vaikkei ihan kaikki mennytkään putkeen, reissusta jäi kaiken kaikkiaan mahtava fiilis; porukka oli loistava ja meininki yadilaisen letkeä.
– Juuso Armila, Expa – kokemusasiantuntijuus ehkäisevässä huumetyössä -hanke, YAD ry
