Olen syksyn mittaan osallistunut muutamaan seminaariin, joissa on pyritty pohtimaan kannabiskysymystä monesta näkökulmasta. Tällaiselle keskustelulle on selkeästi tarvetta, sillä osallistujamäärät ovat olleet varsin suuria. Nuoria kohtaavat ammattilaiset niin nuorisotyössä, terveydenhuollossa ja koulumaailmassa pohtivat, mitä tulisi tehdä ja miten tulisi suhtautua nuorten kannabiskokeiluihin.
Huumehoidon puolella kannabis ei tilastojen mukaan näy juurikaan aiempaa useammin ensisijaisena hoitoon hakeutumisen syynä. Kannabiskokeilut ja käyttö näyttäisivät kaatuvan enemmän perusterveydenhuollon niskaan erilaisina mielenterveyden haasteina. Tilastollista näyttöä kannabiksesta aiheutuvien perusterveydenhuollon toimenpiteiden lisääntymisestä ei ole, koska sitä ei ole viime vuosina tutkittu. Käsittääkseni tämä on selvitettävissä terveydenhuollon rekistereistä ja toivonkin, että tätä tullaan tutkimaan lähivuosina. Näin saisimme varmuuden sille, onko kentän näppituntuma oikea. Samalla voisi selvittää senkin, kuinka suuri osa näistä kannabiksen vuoksi terveydenhuollon pariin ajautuneista on alaikäisiä.
THL:n kouluterveyskysely sekä väestötutkimus molemmat osoittavat, että nuorten kannabiksen kokeilu tai käyttö on pysynyt samalla tasolla 2010-luvun ajan. Kouluterveyskyselyn käyrät näyttävät peruskouluikäisten sekä lukiolaisten kohdalla, että huumekokeilun suhteen ollaan edelleen alemmalla tasolla kuin vuosituhannen vaihteessa. Väestökyselyissä 15–24-vuotiaitten ikähaarukassa on vuodesta 1998 tapahtunut hieman nousua kannabiksen käytössä. Ei siis hälyttäviä signaaleja näiden valossa.
Samalla nuorten suhtautuminen kannabiksen riskeihin on muuttunut. 15–24-vuotiaista 63 % pitää kannabiksen kokeilemiseen liittyviä riskejä vähäisinä. Yli puolet tästä ikäluokasta myös tuntee henkilökohtaisesti jonkun, joka käyttää.
Asenteiden muuttumisesta huolimatta alaikäisten kannabiskokeilut ovat pysyneet samalla tasolla useamman vuoden ajan. STM:n Elina Kotovirta esittikin hyvän kysymyksen SPR:n päihdetyön juhlaseminaarissa: Ovatko nuoret kenties niin fiksuja, etteivät demonisoi kannabista tai tuomitse käyttäjiä, mutta eivät myöskään itse käytä?
Yle uutisoi syksyllä, että kannabis on rynninyt viinan rinnalle korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Jutussa haastatellun opiskelijan mukaan osa opiskelijoista on siirtynyt alkoholista kokonaan kannabikseen. Tämä on tietenkin vain yksittäinen mielipide ja lausunto vailla näyttöä. Aihe olisi kuitenkin erittäin herkullinen tutkimuksen aihe. Tuleeko kannabiksen käyttö muun päihteiden käytön päälle, lisäten näin ”kokonaispäihtymyksen” määrää? Tai kuinka monen kohdalla kannabis todella korvaa alkoholin?
Välillä tuntuu, että kannabiskeskustelun yhtenä sivutuotteena lakaistaan oleellinen fakta maton alle. Kaikkien päihteiden kohdalla pätee, että käytön riskit ovat suurimmat alaikäisillä. Jos ostetaan nuorelle viikonloppujuomiset ja myhäillään tyytyväisenä, ettei se sentään käytä kannabista, ollaan mielestäni pahasti hakoteillä.
Kaipaamme kannabikseen liittyen edelleen avointa ja asialinjoilla pysyvää keskustelua ja tutkimusta. Kaikilla meillä kannabisasioista mielipiteen omaavilla nimittäin lienee yksi yhteinen tavoite: kannabiksen käytöstä aiheutuvien haittojen minimointi. Toimintaehdotuksista tavoitteen saavuttamiseksi voidaankin sitten käydä vilkasta keskustelua.
– Janne Paananen, toiminnanjohtaja, YAD ry
PS. A-klinikkasäätiön ja YAD:n yhteisessa Savusaunassa keskustellaan tällä viikolla kannabiksen käyttäjän ja hänen läheistensä välisestä kommunikoinnista. Kannabiksen käyttö kun kiinnostaa käyttäjän itsensä ohella kaikkia, jotka välittävät hänestä. Moraalipanikointi torppaa keskustelun heti alkuunsa – millainen kommunikaatio sitten toimii? Miten kohdata käyttäjä ja miten läheisten kesken voidaan käydä avointa keskustelua? Oletko kenties kertonut käytöstäsi tai kokeilustasi vanhemmillesi tai seurustelukumppanillesi ja mitä siitä seurasi?
Voit käydä esittämässä kysymyksesi Sauvusaunaan, jossa niihin vastaavat läheistyön ammattilainen sekä kannabiksen kokeilusta tai käytöstä kokemusta omaavat vertaiset.
