Sain tänään yllättäen pyynnön esitellä yhdistyksemme toimintaa kahdelle nuorelle naiselle. Suurena diaesitysten ystävänä olen tottunut esittelemään toimintaamme erilaisten kaavioiden ja kuvasarjojen kautta, mutta nyt, kun tilanne tuli vastaan ennakoimatta, jouduin tyytymään pelkän puheen voimaan. Kun olin esitellyt ehkäisevän huumetyön menetelmäkortteja jo tovin, totesi toinen kuulijoista, että ”sä taidat todella tykätä tästä työstä!” Ja oikeassa hän oli. Työtä voi tehdä monesta syystä, ja minulle yksi tärkeimmistä on rakkaus lajiin.
Vaikka ajatus lähti menetelmäkorteista, niin eivät ne kortit sinällään mikään suuri intohimon kohde kuitenkaan ole. Sen sijaan siinä, mitä kortit minulle edustavat, aletaan olla hyvin lähellä sitä.
Vaikka päihdekeskustelussa aikuisella on hyvä olla perusfaktat kunnossa, ei päihdekasvatuksen tarvitse kuitenkaan olla mikään mörkö. Menetelmäkorttien tarkoitus on tehdä päihdekasvatusta, huumeisiin ja niiden käytön lieveilmiöihin liittyviä teemoja ja päihde- ja riippuvuusproblematiikan moninaisuutta helpommin lähestyttäviksi aiheiksi nuoren ja aikuisen välisissä keskusteluissa. Parhaimmillaan toiminnalliset, vuorovaikutukselliset menetelmät virittävät parviälyä ja vertaisjakamista. Ryhmän osasten erilaisia tietoja ja kokemuksia yhdistelemällä saadaan aikaiseksi enemmän kuin osiensa summa, ja parhaimmillaan oppijan roolissa ovat niin ohjaajat kuin ohjattavatkin.
Kasvatustieteissä puhutaan minäpystyvyydestä (self-efficacy). Minäpystyvyyden idea on kuvattu selkeästi ja kansantajuisesti mm. täällä, mutta yksinkertaistettuna se tarkoittaa uskoa omiin kykyihin. Minäpystyvyyden kautta voidaan ennustaa opintomenestystä melko hyvin. Toisin sanoen tyyppi, joka uskoo omiin kykyihinsä, myös onnistuu annetussa tehtävässä todennäköisemmin, kuin sellainen tyyppi, joka ei usko. Minäpystyvyys rakentuu sellaisista tekijöistä kuten aiemmat onnistumisen kokemukset, muiden henkilöiden onnistumisen tarjoama esimerkki, kannustus ja fysiologiset tekijät (kuten, ettei vatsanpohjassa kihelmöivä jännitys muutu paineen alla hyperventiloinniksi). Minäpystyvyyden termi on minulle melko uusi, mutta siitä on samalla tullut nopeasti tärkeä. Maailma tarvitsee minäpystyvyyttä.
Koko homman punainen lanka tulee tässä: parhaimmillaan menetelmäkortit tuovat ammattilaisille arkipäiväiseen työhön sellaisen elementin, joka tukee heidän minäpystyvyyttään suhteessa päihdekasvatukseen – tunnetta siitä, että tähän pystyn ja tässä onnistun. Nuorisotyön ydin ja johtava ajatus on puolestaan tukea ja edistää prosessia, jossa nuoret rakentavat itse omaa minäpystyvyyttään suhteessa omaan elämäänsä. Päihdekasvatus kulkee tässä mukana yhtenä elementtinä, osana yleistä kasvatustehtävää. Kaikki, mitä meillä ammattilaisilla ja aikuisilla, mutta myös teillä vertaisilla ja ystävillä, on tehtävissä sen eteen, että nuorilla on rohkeutta uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä, on äärimmäisen tärkeää. Kannustavana esimerkkinä uskosta itseen ja omiin mahdollisuuksiin elämässä voit toimia juuri sinä.
– Petra Karinen, Ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD
