”Kun huumeista ei voida puhua avoimesti, se voi jopa syventää ongelmaa.”
Huumeista puhuminen on monelle nuorelle vaikeaa, eikä syyttä. Moni kokee, ettei ole turvallista tilaa, jossa voi avoimesti jakaa ajatuksiaan ilman pelkoa tuomitsemisesta tai seurauksista. Vaikuta! -illassa keskustelimme nuorten kanssa siitä, mitkä ovat ne keinot, joilla voitaisiin viestiä turvallisuudesta huumekeskustelussa. Esiin nousi monia tärkeitä näkökulmia.
Miten tuoda esille, että kanssasi on turvallista puhua huumeista?
Usein oletuksena on, ettei huumeista voi puhua turvallisesti. Pelkkä mainitseminen, että tila on turvallinen, ei riitä – tilan turvallisuus ei vielä kerro mitään sen ihmisten turvallisuudesta. Nuoret sanoivat suoraan, että asia pitäisi tehdä selvästi näkyväksi. On kuitenkin vaikeaa luoda luontevasti yhteys ilman riittävää aikaa tai työkaluja. On kuitenkin keinoja luoda turvallisuuden tunnetta ja näillä voit päästä alkuun:
* Julisteet. Ne viestivät ilman sanoja, että kanssasi on turvallista keskustella esimerkiksi huumeista.
* Avoin ja neutraali lähestymistapa. Keskustelun aloittaminen kevyemmistä ja positiivisemmista näkökulmista antaa sillan luottamukselle, jonka jälkeen on helpompi puhua niistä vaikeista asioista.
* Konkreettinen viestintä siitä, että keskustelu pysyy luottamuksellisena. Pistä kynä alas tai sormet pois näppäimiltä ja kuuntele.
On hyvä erottaa, kokeeko ihminen haittoja huumeiden käytöstä vai kokeeko hän enemmän hyötyjä. Tämä tuo mukanaan ammattilaisille ja kohtaamisen paikoille ison vastuun. Osa huumeita käyttävistä ihmisistä haluaa tukea ilman vaatimusta raitistumisesta ja osa haluaa päihteistä kokonaan eroon. Jos keskustelu pidetään aidosti luottamuksellisena ja tämä tehdään selväksi, kynnys puhua madaltuu huomattavasti. Luottamus syntyy teoista, ei pelkästään sanoista. Jos luottamusta ei ole, epävarmuus johtaa siihen, että monet päätyvät hakemaan tietonsa esimerkiksi Jodelista tai muista ei niin luotettavista lähteistä.
”Kun huumeista ei voida puhua avoimesti, se voi jopa syventää ongelmaa.”
Yksi nuorten kommenteista kiteyttää olennaisen: huumeista puhuminen pitäisi olla yhtä luonnollista kuin muistakin elämään liittyvistä asioista keskusteleminen. ”Ei pitäisi olla minun vastuulla pohtia, onko turvallista puhua ja mihin tieto päätyy, tuomitaanko minut nyt tästä.”, kertoo yksi nuorista. Tämä kokemus voi johtaa siihen, että ajatus ”on parempi vaan olla hiljaa” lisääntyy. Hiljeneminen ei kuitenkaan poista ongelmaa, päinvastoin. Joskus ongelman voi ratkaista vain se, että joku kuuntelee.
Meidän tehtävämme aikuisina ja ammattilaisina on tehdä selväksi, että huumeista saa ja pitää puhua turvallisesti, antaa siihen apuja ja työkaluja, jos se koetaan tarpeelliseksi. Se vaatii tekoja, aitoa kohtaamista ja ennen kaikkea luottamuksen rakentamista – yksi keskustelu kerrallaan.
