Viime päivinä on alkoholimainonnan rajoittaminen ollut tapetilla Aluehallintoviraston kiellettyä viski-sanan käyttämistä Olut & viski expo -tapahtuman nimessä. Varsinainen mekkala alkoi kun uutisoitiin, että kahta yksityistä bloggaria oli pyydetty poistamaan viski sana tapahtumasta kertovista blogiteksteistään. Sosiaalinen media täyttyi voimakkaalla vastareaktiolla ja #viski hashtag on tullut tutuksi symbolina ihmisen sananvapaudesta.
Harmittavaa tässä on se, että yksittäinen AVI:n aivopieru tai väärin kirjoitettu Hesarin juttu uhkaa vaikuttaa monta vuotta valmisteltuun ja Tasavallan Presidentin jo vahvistamaan lakiin. Mietojen alkoholijuomien mainontaa rajoittavan lain pitäisi tulla voimaan ensi vuoden alusta. Väkevien alkoholijuomien mainontaa on rajoitettu lailla vuodesta 1977 lähtien ja viime huhtikuussa rajoitusta tiukennettiin.
Lakimuutoksen tarkoitus ei ole juurikaan vaikuttaa aikuisten ihmisten juomatottumuksiin vaan lasten ja nuorten alkoholin käyttöön. Tutkimusten mukaan Alkoholimainonnalle altistuminen aikaistaa alkoholin käytön aloittamista sekä lisää jo aloittaneiden alkoholinkäyttöä. Nuorena alkanut alkoholinkäyttö lisää myös todennäköisyyttä aikuisiän riippuvuusongelmille.
Näkisin, että alkoholimainonnan rajoittamisella ei ole sen kummemmin vaikutusta aikuisten alkoholin käyttöön. Kukin täysi-ikäinen löytää taatusti mielipäihteensä vähäisemmälläkin mainostamisella. Ravintolateollisuuteen alkoholimainonnan rajoittamisella on toki vaikutusta ja heidän huolensa on ymmärrettävää. He kamppailevat jatkuvasti laskevien alkoholimyyntien kanssa.
Mutta se tuntuu hieman hassulta, että moni kokee nyt alkoholimainonnan rajoittamisen loukkaavan yksittäisen suomalaisen sananvapautta. Jopa niin paljon, että on valmis nousemaan “vastarintaliikkeeseen” ja aloittamaan “somekapinan” tietämättä mitään lain tavoitteista ja tutkimuksista, joihin lakimuutos pohjaa.
Yksilön sananvapauteen tämän lain ei ole tarkoitus puuttua. Kukin kirjoittakoon sosiaalisessa mediassa alkoholista, tai päihteistä ylipäänsä, oman mieltymyksensä mukaan. Toki meidän monen on syytä katsoa peiliin ja miettiä aina silloin tällöin, että kuinka coolia se päihteiden hehkuttaminen nyt ylipäänsä on.
#vichy, #vesi, #muumilimppari ja #hyväelämä
– Janne Paananen, toiminnanjohtaja, YAD ry –
Kapeakatseinen tilavuusprosentteihin tai muihin epäolennaisuuksiin takertuva kieltopolitiikka ei kanna pitkälle hedelmää. Samoin kuin hysteerinen piehtarointi alkoholijuomien esilläoloon yhteiskunnassa lähinnä tekee kielletyn hedelmän maun nuorison suuhun.
Tällaisen näpertelyn sijaan olisi fiksumpaa keskittyä alkoholin kohtuukäytön edistämiseen sekä alkoholin ja muiden päihteiden täydelliseen demystifiointiin. Puhumattakaan siitä, että päihteiden käytön syihin puuttuminen olisi seurauksiin tuijottamista hyödyllisempää.
Olisiko aika vaihtaa levyä, ja laajentaa perspektiiviä?
Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten alkoholinkäyttö ei ole lisääntynyt vähentynyt – huolimatta mm. internetistä, joka taatusti on täynnä monen sortin viinasmainoksia. Lakia, joka ei perustu tosiasioihin, tulee vastustaa.
Päihteitä on voitava “hehkuttaa” siinä mielessä että jokaisen on itse osattava valita päihteensä. Tapahtumia joiden ytimessä on tasokas päihteellä herkuttele , on voitava kutsua kuvaavalla nimellä ja sitä on voitava mainostaa – muu on negatiivista vapautta ja asioiden kieltämistä kiertotietä. Laillisen tapahtuman nimen on voitava kuvata sen sisältöä.
Päihteen tietoinen käyttö on hyvän päihdesuhteen edellytys. Tämän tietoisuuden ja harrastuneisuuden kimppuun käydään nyt kovalla kädellä. Se on vastuutonta, vahingollista ja moraalisesti väärin. Ilman hyvää, tietoisella tavalla nautintohakuista päihdesuhdetta ihmisellä on riski ongelma- tai häiriökäyttöön. Ihminen on mallioppija. Negatiivisiin päihteidenkäytön malleihin törmää jokainen ihan riittävästi. Siksi on tärkeää tarjota positiivisia päihteen käytön malleja eikä koettaa hävittää niitä(kin). Esim. viski-expo edustaa positiivista päihteiden käsittelyn tapaa, koska tavoitteena on sellainen päihteidenkäyttö, jota ohjaa oma kiinnostus, oppiminen, erikoistuminen, identiteettityö ja sosiaalisuus, esimerkiksi tiedon vaihtamisen muodossa.
On tutkimuksia joiden mukaan markkinointi ei muuta alkoholin kokonaiskäyttöä vaan ainoastaan sitä, MITÄ ihmiset ostavat. Mielestäni päihdesuhteeseen pitää suhtautua – ja ymmärtääkseni tutkimustieto tukee tätä näkemystäni – inhimillisenä vakiona samaan tapaan kuin vaikkapa seksuaalisuuteen (olkoonkin että sen merkitys yksilölle ei ole yhtä raflaava). Kun päihdesuhteen perimmäisyys hyväksytään, suhtaumista siihen ja sen toteuttamista voidaan alkaa tukea ja ohjata. Muuten kysymyksessä on vain asioiden painaminen villaisella ja ihmisten pakottaminen. Pakottamalla ei kuitenkaan saa pitkällä tähtäimellä mitään hyötyjä. Ihmiset käyttävät päihteitä, koska kokevat – laajassa mielessä – saavansa niistä jotain. Osa valitsee absolutismin miltei samasta tai käänteisestä syystä. Tätä asiaa eivät päätä hallinto eivätkä markkinavoimat.
Alkoholin kulutuksen nousu osoittaa nähdäkseni, että suomalaisen yhteiskunnan päihdeasenteet, terveydenhuolto ja hyvinvointityö ovat metsässä. Näitä seikkoja ei fiksata absolutismia tai muita pakkoja luomalla tai yrittäjiä kiusaamalla. Pakottamalla, kieltämällä ja piilottamalla tuhotaan vain mahdollisuus opettaa ja ohjata.
Alkoholimainonnalla on yhteys nuorten alkoholin käyttöön, ja tästä on olemassa tutkimustietoa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100560/soikkeli.pdf?sequence=1
Sen sijaan on kohtuutonta väittää, että alkoholimainonta olisi ainoa nuorten alkoholinkäyttöön vaikuttava asia. Sen vuoksi alkoholimainonnan kieltoa ei voida torpata vain sen perusteella, että täysraittiiden nuorten määrä kouluterveyskyselyiden mukaan on hieman kasvanut. Alkoholimainonnan kielto ei myöskään ole nuoria tai kansalaisia rajoittava tai pakottava kielto, vaan kohteena ovat kaupalliset toimijat.
Alkoholin mainontarajoitusten ei ole tarkoitus korvata nuorten parissa tehtävää ehkäisevää työtä vaan täydentää sitä. Laadukkaan ehkäisevän päihdetyön keinoja ovat mm. avoin vuoropuhelu, tiedon jakaminen ja nuoren itsetunnon tukeminen.
t. Petra Pohjonen, YAD ry