Tänä vuonna 25 vuotta täyttävän järjestömme historiaan mahtuu monenlaista värikästä ja ikimuistoista vaihetta. Nyt niistä kertoo nainen, jota ilman YAD ei olisi YAD! Haastattelussa Marja Kiijärvi-Pihkala.
Hei, Marja. Olit perustamassa YADia vuonna 1988. Mistä kaikki sai alkunsa ja millaista toiminta oli ensimmäisinä vuosina?
Idean tällaiseen toimintaan oli saanut Mustalammen Saini. Hän työskenteli tuolloin Irti huumeista ry:ssä ja oli osallistunut Jenkeissä isoon konferenssiin, jossa nuoret esittelivät ehkäisevää huumetyötä, jota he itse tekivät nuorten parissa. Saini päätti odotella rauhassa että ilmestyy sopiva joukko nuoria panemaan hommaa käyntiin Suomessa. Sattumalla oli sitten iso rooli: kaksi nuorta ilmestyi samoihin aikoihin kyselemään Irti huumeista ry:stä vapaaehtoistyön paikkaa, ja heille tarjottiin ideaa luoda itse tapa, jolla nuoret voisivat tällaista työtä tehdä. Minä olin toinen noista nuorista ja Sainin kanssa kirjoitimme sitten ensimmäisen pienen mainoksen Suosikkiin. Sen ilmestymisen jälkeen jäsenmäärä oli viikossa jo yli 20. Muistan vieläkin miten upealta se tuntui!
Ensimmäisten vuosien toimintaa leimasi aivan mieletön into ja positiivinen röyhkeys. Ja myös vahva yhteisöllisyyden tunne. Meistä juttu oli niin tärkeä, että pidimme lähes itsestään selvänä, että kaikkien pitää auttaa meitä. Festarikeikoille kinuttiin majoitukset ja autot ilmaiseksi, otettiin paljon yhteyksiä tiedotusvälineisiin ja asia saikin paljon mediahuomiota. YAD:lla oli tosi hyvä noste sekä viranomaisten että järjestöjen piirissä, ja se auttoi meitä paljon.
Jälkeenpäin ajatellen tärkeä rooli oli Sainilla, joka oli kaikessa tukena ja apuna, mutta joka ymmärsi antaa porukan häärätä itse. Tietysti myös Irti Huumeista ry on muistettava, koko hommahan alkoi sen nuorisoprojektina ja itsenäistyi vasta pari vuotta myöhemmin omaksi järjestökseen. Ja sitten on paljon yksittäisiä henkilöitä eri ammattialoilla, joille kuuluu myös kiitos alkuvaiheen tien tasoittamisesta.
Jos vertaat vuoden 1988 YADia vuoden 2013 YADiin, mikä on muuttunut?
Kun luen YADilaista tai tapaan järjestön väkeä erilaisissa tilaisuuksissa, olen iloinen huomatessani että perusvire ei tunnu muuttuneen. Joku sellainen punkmainen rohkeus ja into ja oma tapa tehdä on minusta edelleen upeasti voimissaan. Järjestö on toki ammattimaistunut ja kehittynyt hurjasti, mehän menimme alussa eteenpäin enemmän uholla ja fiiliksellä kuin tiedolla ja osaamisella. YAD on vakiinnuttanut asemansa järjestökentässä ja sitä on hieno katsella!
YAD juhlii tänä vuonna 25-vuotissyntymäpäiviään. Mitä ajatuksia ja tunteita se sinussa herättää?
Pakko myöntää, että kyllä nämä juhlapäivät tuovat aina hyviä ja myös haikeita ajatuksia mieleen. Onhan tässä omassakin elämässä tapahtunut aika paljon 25 vuoden aikana. Ja kyllähän aina sitä taivastelee, että onko siitä todellakin jo niin kauan. Ylpeä YADista olen, tosi ylpeä!
Kerro mieleenpainuvin muisto YAD-vuosiltasi.
Ohhoh, kuten arvaat niitä on tosi monta! Eka festarikesä oli kokonaisuudessaan sellainen kokemus, että se ei unohdu koskaan. Hmm.. Ehkä kuitenkin sanon, että mieleenpainuvin oli YADin 20 v.-synttärit. Olimme Sainin kanssa paikalla kertomassa YADin alkuvaiheesta, ja esitystä suunnitellessamme pengoimme vanhat valokuvamme ja muut arkistomme. Oli mahtavaa tavata joukko nuoria, jotka tekevät sitä samaa mitä me teimme silloin ja ovat saman ikäisiä kuin me olimme silloin. Tuntuu uskomattomalta, että on saanut olla mukana jossain sellaisessa, joka jatkuu ja kasvaa ja paranee edelleen.
Mitä terveisiä haluaisit lähettää 25-vuotiaalle YAD:lle ja erityisesti YAD:n vapaaehtoisille?
Tässä kohdassa oikein pysähdyin pitkäksi aikaa, ja se johtuu siitä, että oikein löydä sanoja kertomaan, kuinka paljon arvostan vapaaehtoistoimijoita. Pistätte upeasti kampoihin väitteille siitä että maailma on itsekeskeistynyt ja kylmennyt pelkäksi oman edun tavoittelemiseksi. Onneksi niin ei ole. Kiitos siitä mitä teette!
Lämmin kiitos haastattelusta, Marja, ja kaikesta siitä, mitä olet vuosien mittaan järjestöllemme antanut!
– SaaraM., järjestötiedottaja YAD ry –
P.S. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme myöhemmin tässä blogissa lisää mielenkiintoisia yksityiskohtia YAD:n alkutaipaleelta Saini Mustalammen muistelemina – niitä kannattaa odottaa!
