Viime aikoina yksinäisyyden tematiikka on nostettu esille useissa medioissa. Aihe on tärkeä ja saanut syystä paljon huomiota: kouluissa on käyty kiusaamisen vastaisia kampanjoita, puhutaan vanhusten yksinäisyydestä ja niin edelleen. Teema nousee myös perinteisesti esille vahvasti yhteisöllisyyttä korostavien juhlien, kuten näin joulun kynnyksellä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastojen mukaan lähes joka kymmenes suomalainen aikuinen kokee elämänsä aikana yksinäisyyttä. Tuore alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus (ATH) osoittaa, että yksinäisyys koskettaa kansallisella tasolla yli 400 000 työikäistä ihmistä. Nuorista ja lapsista joka viides on kokenut yksinäisyyttä jossain elämänsä vaiheessa. Tämä ilmenee Turun yliopiston tutkijan, kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttilan tuoreesta lasten ja nuorten yksinäisyyttä käsittelevästä kirjasta Kavereita nolla.
Usein yksinäisyys on kuitenkin ohimenevää ja voi olla seurausta erilaisista elämäntilanteiden muutoksista. Silti yksinäiseksi itseään kokevien lukumäärä pysäyttää. On paradoksaalista, että aikana, jolloin ihmiset ovat kenties helpommin tavoitettavissa kuin koskaan, yksinäisyys koskettaa niin monia. Vai onko niin, että nyt asia vain saa eri tavoin näkyvyyttä kuin aikaisemmin?
Yksinäisyys kouraisee syvältä. Siihen voi liittyä voimakkaita häpeän, kelpaamattomuuden ja arvottomuuden kokemuksia. Puhutaan sosiaalisesta kivusta. Kun on ollut riittävän kauan yksin, ei välttämättä enää jaksa edes yrittääkään mukaan. Siihen alkaa tottua, turtua. Osa ihmisistä saattaa lähteä hakemaan lievitystä yksinäisyyteensä päihteistä. Tämänkaltainen lievitys on kuitenkin poikkeuksetta hajottavaa ja todennäköisesti vain syventää yksinäisyyttä – ainakin pitkällä aikavälillä.
Yksinäisyys koskettaa kaikenikäisiä. Sosiaalinen yksinäisyys on pojilla ja tytöillä jokseenkin yhtä yleistä, joskin poikien yksinäisyyttä tunnistetaan edelleen melko huonosti. THL:n kyselyn mukaan nuoret, joilla ei ole yhtään läheistä ystävää, kokevat terveydentilansa muita huonommaksi. Vanhuksista yksinäisyydestä kärsii tilastojen mukaan keskimäärin joka kolmas.
Yksinäisyys ilmenee hyvin eri tavoin. ”Laumassakin” voi kokea syvän yksinäisyyden tunteita. Koenko olevani tarpeellinen ja hyväksytty omana itsenäni? Tulenko kuulluksi? Arvostetaanko minua? Nämä ovat hyvän ja mielekkään elämän kannalta ihan peruskysymyksiä.
Yksin oleminen voi olla kuitenkin myös voimavara, mutta päinvastoin kuin yksinäisyys, se perustuu vapaaehtoisuuteen ja omaan valintaan. Välillä oman ajan ottaminen ja hiljaisuus voikin tuntua suorastaan ylellisyydeltä kaiken pysähtymättömän hälinän ja hääräämisen keskellä.
Vapaaehtoistyön kentällä tehdään monin tavoin yhteisöllisesti arvokasta työtä. Yhteisöllisyys ja osallisuus ovatkin yksinäisyyden vastakohtia. Tämä näkyy myös YAD:n vapaaehtoisten tapahtumissa. Näistä on poikkeuksetta välittynyt avoin ja osallistava tunnelma. Nuoret ovat ottaneet toisensa mukaan ja moni on löytänyt ystäviä. On tehty mielekkäitä asioita yhdessä, ilman päihteitä ja mukavassa hengessä. Usein syömistäkin on tarjolla – joten toisin kuin kirjoituksen otsikossa, tässä porukassa syödessä tulee myös kylläiseksi.
– Sami Hoisko
Ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD
