Kuulin YADista ekan kerran Facebookin työnhakuryhmässä, jossa oli työpaikkailmoitusehkäisevän huumetyön suunnittelijan sijaisuudesta.
Olin aiemmin ollut järjestötöissä ja työnkuvaus kuulosti just mulle sopivalta. Mun sosionomin opinnot oli kuitenkin vielä kesken, joten kommentoin vaan julkaisua jotenkin tähän tyyliin “no hitsi, tää olis kun mulle tehty mutta en oo vielä valmistunut”.
Koska käyn Facebookissa vaan harvoin, en ollut huomannut viestiä, jossa mua kuitenkin pyydettiin työhaastatteluun. Vastasin heti kun näin viestin ja siitä parin tunnin päästä olinkin jo haastattelussa (jos nyt oikein muistan). YADista tuli heti super hyvä fiilis ja ilokseni sainkin paikan.
Aloitin työt heinäkuussa ja pääsin heti suunnittelemaan meidän vapaaehtoisille järjestettäviä tiimipäiviä Tallinnaan. Niin ja tais olla toka tai kolmas viikko kun me muutettiin meidän toimisto Ellan, Riikan ja Silta-Valmennusyhdistyksen tyyppien kanssa uusiin toimitiloihin.
Kesällä vietettiin aikaa Tahmelan palstalla, Tapulilla ja jalkautumisissa. Kaiken muun ajan pänttäsin huumetietoa kirjoista, dokkareista, artikkeleista ja elokuvista. Välillä tuntui jopa vähän epätoivoiselta, kun huumeilla on niin paljon erilaisia nimiä ja kaikkia yhdisteitä tulee koko ajan lisää. Mikä nyt sitten vaikuttaa miten ja mitä mistäkin piti muistaa.
Epätoivo huumetiedon suhteen hälveni kuitenkin ensimmäisen kokemusasiantuntijakeikan jälkeen, kun ymmärsin ettei mun tarvitse tietää jokaisesta yksittäisestä huumeesta kaikkea, vaan riittää että ymmärrän perusasiat ja enemmänkin asiat huumeidenkäytön taustalla.
Multa ei itseasiassa oo koskaan kysytty mitään yhdestäkään yksittäisestä huumeesta, kun oonollut pitämässä nuorille Ränni-menetelmää. Ammattilaiset kysyy välillä, mutta enemmän on puhuttu siitä, miten ottaa huumeet puheeksi nuorten kanssa. Siksi voinkin kannustaa kaikkia keskustelemaan huumeista nuorten kanssa, vaikka tuntuisi siltä, ettei itsellä ole “riittävää tietotaitoa”. Sitä tietoa voi etsiä sitten yhdessä, riittää että on kiinnostunut ja haluaa kuulla.
Syksyllä lähdettiin Tallinnaan tiimipäiville ja oli ihanaa tutustua kunnolla YADin vapaaehtoisiin. Oli tosi tärkeää nähdä millainen porukka YADilla on ja mulle konkretisoitui tosi hyvin se yhteisöllisyys mistä on paljon puhuttu. Sitä vois kuvailla esimerkiksi niin, että tosi erilaisetkin ihmiset jakaa saman tavoitteen tai jonkun yhteisen asian, joka muodostaa tiiviin yhteisön.
Ehkäisevän huumetyön suunnittelijan työ pitää sisällään paljon koulutuksia, verkostotyöskentelyä ja monenlaisia palavereja. Tärkeää työtä tää kaikki, mutta tärkeintä silti meidän vaparit! Vuoden sijaisuus alkaa olla lopuillaan ja eniten jään kaipaamaan YADin yhteisöä. En ihmettele yhtään, miksi moni kuitenkin joko palaa tänne töihin tai haluaa jatkaa yhteistyötä muuten.
Mulle mieluisimmat työtehtävät oli ehdottomasti Ränni-menetelmäkoulutukset ja infopisteily. Niitä tekisin mielelläni joka viikko, koska niissä pääsee oikeesti kohtaamaan nuoria ja puhumaan huumeista ja sitä kautta vähentämään stigmaa huumeiden ympäriltä.
Tää vuosi on opettanut ihan super paljon, lähden kohti uusia haasteita paljon viisaampana javoin aidosti sanoa, että nyt ymmärrän huumeita käyttäviä ihmisiä ja syitä huumeidenkäytön taustalla. Tuun varmasti viemään näitä oppeja eteenpäin, koska haluun olla mukana vähentämässä häpeää ja leimaantumista, mitä huumeiden käytön ympärillä on ihan liikaa.
Kiitos ihan kaikille YADilaisille tästä vuodesta, nähään taas!
– Minttu
