Oletko sinä kelaillut reaktioitasi läheisten ja tuttavapiirisi huumeiden käyttöön, kokeiluun tai huumeasenteisiin? Mitä tunteita on noussut pintaan? Itse olen joitain kertoja käynyt läpi sen tunneryöpsähdyksen, johon kuuluu sikermä harmin, turhautumisen ja pettymyksensekaisia fiiliksiä. Varmaankin kyse on kokemuksesta, jossa minun vakaumukseni tulee jotenkin haavoitetuksi ja ego pahoittaa mielensä.
Tästä huolimatta pidän tärkeänä, niin omassa elämässäni kuin YAD:n puitteissa toimittaessa, että käyttäjiin ja kokeilijoihin asennoituminen on tuomitsematonta, avointa ja lähtökohdiltaan suvaitsevaista ja rakkaudellista. Itsessään herääviä tunteita on kuitenkin hyvä pysähtyä välillä tarkastelemaan.
Näihin pohdintoihini sain uutta syvyyttä kuunnellessani eräänä iltana Hyvät Pojat -nettiradio-ohjelmaa elämästä ja ihmisenä olemisesta. Kolahdus johti siihen, että halusin kaivella asiaa vähän tarkemmin. Otinkin siis yhteyttä ohjelman toiseen isäntään: valmentaja, luennoija, bloggaaja Aaro Löfiin ja kyselin hänen näkemyksiään aiheesta.
Mikä mies on Aaro Löf?
Muutettuani toukokuussa kolmanteenkymmenenteen kotiini, voin todeta matkan olleen tapahtumarikas. Minulle on usein todettu, että olen elänyt yhden elämän aikana jo useampia elämiä, vaikka olen vasta alussa. Erilaisia elämäntapoja, olosuhteita ja Aaroja on mahtunut matkalle. Yksi asia johon olen palannut aina, on sen ihmeellisyyden tutkiminen, jota elämäksi kutsumme. Ensimmäiset luentoni elämäntarkoituksesta sekä ihmisenä olemisen haasteista ja mahdollisuuksista olen pitänyt Muurolan kylän kioskilla 7-vuotiaana. Samojen asioiden parissa voisin kai sanoa toimivani edelleen.
Kuulin jokin aika sitten ajatuksiasi Hyvät pojat -nettiradiossa aiheesta: miten suhtautua tuttavapiirin huumeidenkäyttöön, kertoisitko niistä?
Omat asenteeni ovat muuttuneet hyväksymisestä hyväksymättömyyteen ja takaisin. Nuoruudessani sain tutustua huumemaailman ilmiöihin sen sisältä käsin. Myöhemmin olen törmännyt asiaan ympärilläni niin viihdekäytön kuin henkisen harjoituksen nimissä.
Jätettyäni nuorena taakse ne ihmiset ja ympyrät, joissa huumeet olivat läsnä, tein pesäeron entisiin ”huumehörhö”-kavereihin hyvin selväksi. Vuosia myöhemmin jouduin kuitenkin kohtaamaan nämä muodostamani mielenrakenteet, kun huomasin reagoivani joihinkin ihmisiin hyvin negatiivisesti, vain koska henkilö tuoksui tuttavallisen ”makealle”.
On kyse sitten huumeongelmasta, väkivaltaisuudesta, masennuksesta tai mistä tahansa ongelmasta, sen kanssa elävä ihminen ei mielestäni kaipaa toisen ihmisen hyväksymättömyyttä jo olemassa olevien haasteidensa lisäksi. Monien haasteiden takana on epävarmuutta, huono itsetunto tai lattianrakoon saakka poljettu minäkuva, joka pitää huolen itsensä rankaisusta. Tällainen ihminen kaipaa rakkautta ja hyväksyntää. Vilpitöntä myötätuntoa. Rehellisyyttäkin, mutta sydämen kautta annettuna.
Olen polttanut kannabista aikuiselämäni aikana kerran ja se tapahtui kun huomasin suhtautuvani kannabista polttaviin ystäviini tuomitsevasti. En edes muistanut enää, miksi joku polttaisi kannabista, mutta silti tuomitsin asian sitä edes tiedostamatta. Tunsin tarvetta selvittää asian itseni kanssa ja minun kohdallani se oli hyväksi. En edelleenkään puhu huumausaineiden puolesta, mutta pystyn kohtaamaan tällaisen ihmisen ihmisenä, en ”huumehörhönä”.
Mitä itse koet huumeettoman elämäntavan antavan sinulle?
En usko huumeiden tuovan elämääni lisäarvoa. Mielihyvä, tai jopa todetut vaikutukset tietoisuuden ”laajentumiseen” saadaan toteutettua kirkkaammin, kun ne toteutetaan sisäisesti.
Mistä mielestäsi voisi etsiä tuntemuksia ja tyydyttää tarpeita, joihin päihteiden ja huumeiden käytöllä usein pyritään?
Ongelmakäytön ja muunlaisen käytön välillä on varmasti suuria eroja. Ongelmakäytön takana on yleensä syviä haavoja, joiden eheyttämiseen tarvitaan ammattiapua jossain muodossa. Usein on kyse itsen, kokemusten ja olosuhteiden pakenemisesta.
Jos kuitenkin pohdimme niitä ihmisiä, jotka käyttävät huumausaineita hupina tai vaikka työkaluna, joudun toteamaan omalta osaltani, että nykyiset menetelmäni rentoutumiseen, mielen kirkkauteen, tietoisuuden laajentamiseen, tehokkuuteen – mihin tahansa, päihittävät huumeet. Ja lienee tarpeen muistuttaa, että joskus ”sikitys” oli minulle toivottavan voimakas seuraus ”blosseista” ja ”överit” oli aina parempi asia kuin ”vajarit”.
Elämän kohtaaminen on pelottavaa, mutta moninaisuudessaan se kyllä täyttää kaikki tarpeemme. Useat löytävät korvaavia harrastuksia liikunnan, työn, itsetutkiskelun, ihmissuhteiden tai opiskelun parista. Ehkä niidenkin kohdalla, jotka käyttävät huumeita rentoutuakseen, pitääkseen hauskaa tai ”laajentuakseen”, on usein kyse pakenemisesta.
YAD:n toimijat ja muutkin huumeettoman elämän puolesta argumentoivat joutuvat toisinaan kohtaamaan energiaa syövää vastarintaa ja haastamista. Minkä neuvon antaisit vapaaehtoisillemme heidän kohdatessaan näitä negatiivisia asenteita esimerkiksi festarityössä?
Kuten mihin tahansa vihamielisyyteen, pyrkisin suhtautumaan tähänkin myötätuntoisesti. Käytöksen takana piilee aina epävarmuutta, tietämättömyyttä, kipua ja pelkoa. Sen myötätuntoinen vastaanotto voi olla toiselle avuksi. Omassa kannassaan on oikeus pysyä ja sen puolesta kannattaa puhua. Oikea tapa ei silti koskaan ole hyökkäys tai puolustus, vaan avoin ja ymmärtävä sydän.
Mitä jokainen omia päihdeasenteitaan miettivä voisi kysyä itseltään?
Koska huumeidenkäyttäjät kohtaavat usein hyvin negatiivisen vastaanoton, olisi toivottavaa, että me muistuttaisimme itseämme niistä huonoista tavoista ja toimintamalleista, joiden edessä tunnemme toisinaan voimattomuutta. Voi olla vain tuurista kiinni, että juuri sinä opit piilottamaan epävarmuutesi vaatteillasi. Tai, että opit purkamaan lapsuuden kipua kuntonyrkkeilyssä. Huumeenkäyttäjä on vastuussa omasta toiminnastaan, mutta ei yksin syyllinen siihen, että kortit eivät osuneet kohdalleen.
Koska on olemassa myös niitä ihmisiä, joiden huumausaineiden käyttö ei ole vaaraksi muille tai heille itselleenkään, olisi meidän jokaisen hyvä kysyä, mistä me todella tiedämme mikä tälle ihmiselle on oikein, etenkään jos tuomitsijalla itsellään ei ole kokemusta asiasta.
Yhdellä kysymyksellä kysyisin; näetkö sinä todella sen ihmisen, jonka olet valmis tuomitsemaan?
Kiitos Aaro tiedostavista, sydämenviisautta huokuvista sanoistasi ja jakamisesta. Allekirjoittanut allekirjoittaa kyllä nämä ajatukset! Mitä ajatuksia tai tunteita teissä lukijoissa heräsi?
– Rosita Juurinen, YAD Youth Against Drugs ry:n opintovapaileva toiminnanjohtaja –
–———————————————————————————————————–
Jos haluat kuunnella Hyvien poikien (Aaro Löfin ja Teemu Syrjälän) vapaan syväluotaavia keskusteluja mene tänne:
https://soundcloud.com/hyvatpojat
Tsekkaa halutessasi myös:
www.aarolof.com, http://hidastaelamaa.fi/author/aaro-lof/
———————————————————————————————————–
