Kun sain tietää, että vertauskuvallinen kiinnostaakohuumeet.fi -bloginakki levähti minun huolehdittavakseni, hämmennyin. En osannut päättää, mistä kirjoittaisin. Tutkin edesmenneet blogikirjoitukset läpi ja huomasin, että näissähän on tapana puhua ihan vapaasti ihan vapaista aiheista, ainakin periaattessa. Näistä syistä, ja ohje-diktatuurin puuttuessa, ajattelin kertoa omista taustoistani, työstäni täällä Helsingissä ja siitä, miksi ylipäätään teen mitä teen.
Alkuvuonna 2007 olin 23-vuotias kuljetusalan ammattilainen Helsingissä. Olin ajanut samaa pakettiautoa jo kolmatta vuotta enkä tiennyt miltä tuntuu, kun työ tarjoaa muutakin kuin keinot välittömään selviytymiseen. Viikonloppuisin tein sitä, mitä olin tehnyt jo monta vuotta – soitin levyjä. Joskus kavereiden kanssa, joskus maksetusti erilaisissa tilaisuuksissa (teini-ikäisenä soitin hyvin usein lääkäriopiskelijoiden juhlissa – tavallaan siis sain ihan käytännön päihdekasvatusta jo tässä vaiheessa). Elämäni koostui päivistä ratin takana ja illoista levyjen edessä.
Suomalaisen miehen on kuitenkin selviydyttävä valtion asettamista haasteista, joka tässä yhteydessä tarkoittaa elämän pakkolunastusta “firman” leipiin vähintään puoleksi vuodeksi. Päädyin kuitenkin siviilipalvelemaan, koska ajattelin näin hyödyttäväni paitsi itseäni, myös valtiotamme, paremmin. Pakettiauto jäi ja suunnaksi otin Lapinjärven koulutuskeskuksen. Päädyin sitten joidenkin mutkien kautta siviilipalvelemaan Nuorten Akatemialle itä-Pasilaan. Jotain tapahtui tuon siviilipalvelusvuoden aikana ja huomasin saavani erittäin positiivisia työkokemuksia, etenkin silloin kun tein töitä suoraan nuorten kanssa. En ollut aikaisemmin edes ajatellut nuorisotyötä minkäänlaisena mahdollisuutena. Ei siksi, etteikö se ehkä olisi voinutkin kiinnostaa – se ei vaan koskaan käynyt edes mielessä.
Sivarivuoden jälkeen jäin Akatemialle vielä töihin lyhyeksi ajaksi ja tuona aikana törmäsin mielenkiintoiseen työilmoitukseen netissä. Etäisesti tutun kuuluinen järjestö Youth Against Drugs etsi työntekijää Helsingissä toimivaan hankkeeseen, joka oli kohdennettu reivikulttuuriin. Nuorisotyötä, klubikulttuuria ja dj-vetoisia bileitä. Työ tuntui täydelliseltä, haastavalta ja uskomattoman mielenkiintoiselta. Päätös hakea tuota paikkaa syntyi heti.
Kun kävelin Merimiehenkadun toimiston ovesta sisään ensimmäisen kerran, tuntui kuin olisin kävellyt jonkun kotiin. Tunnelma oli sekava, hieman kaoottinen mutta ehdottoman viihtyisä ja erikoinen. Työkaverini ja mentorini Manna perehdytti minua seuraavien kuukausien ajan ja pääsin heti mukaan kaikkeen DanceWise-aiheiseen. Päihdepuoli ei ollut minulle aluksi mitenkään kovin tuttu. Tunsin aiheen lähinnä sitä kautta, mitä olin elämässäni nähnyt ja mitä omassa sosiaalisessa verkostossani oli vuosien varrella tapahtunut. Helsingissä kasvaneena nuorena aihe ei tietenkään ollut minulle vieras; ehkäisevä päihdetyö sen sijaan oli.
Infopisteiden, EA-koulutusten ja tapahtumien kautta pääsin pikkuhiljaa sisään YADin maailmaan ja realistiseen suhtautumiseen päihteisiin ja niiden käyttöön. Jos ideologian polttava liekki ei sisällä palanut vielä töihin tullessani, se kyllä työn myötä syttyi. Monenlaisten kokemusten ja hetkien kautta olen päätynyt siihen, missä olen nyt ja iso osa ajatusmaailmaani, etenkin päihteitä koskien, on muovautunut nykyisenlaiseksi YADin myötävaikutuksella. Työni kautta olen päässyt myös käymään ulkomailla, joka on lämmittänyt “travel-lustin” valtaamaa mieltäni kovasti. Tuttujen ympäristöjen ulkopuolelle matkustaminen avartaa kummasti ja viime keväänä tekemämme reissu Skotlantiin Crew 2000 -järjestön vieraiksi oli hieno kokemus alusta loppuun. Toivottavasti pääsemme palauttamaan palveluksen ja tapaamaan uusia skotlantilaisia ystäviämme uudestaan. Ainakin metsässä järjestettävien hippipsykebileiden konsepti tuntui kiinnostavan Edinburghissa kovasti ja kutsuimme luonnollisesti heidät vastavierailulle Suomeen ensi kesänä.
Ympyrä lähestyy sulkeutumispistettään siinä mielessä, että nyt vedän työn kautta myös DJ-kouluja, jotka ovat olleet todella positiivisia kokemuksia. Aloitin YADilla deejiinä, joka ei ollut kovin syvällä ehkäisevän päihdetyön maailmassa ja olen päätynyt tilanteeseen, jossa voin jakaa dj-osaamistani nuoremmille ja samassa yhteydessä työparini kanssa levittää YADin materiaaleja ja käydä keskusteluja uuden sukupolven kanssa. Minun elämäni kannalta levyjen soittaminen on ollut todella hyödyllistä monessakin mielessä ja toivon tietysti, että tätä samaa hyötyä voidaan jakaa myös muille. DanceWise2-hankkeessa on mukana useampia sellaisia levynsoittajia, jotka ovat ensimmäiset isommat keikkansa saaneet joko Rave Against Drugsin tai DanceWisen järjestämissä bileissä ja tapahtumissa, joten mahdollisuudet ovat olemassa.
Nyt istun Hakaniemen toimistolla, vieläkin DanceWise-hommissa ja vieläkin samalla, onnellisen sattuman ohjaamalla polulla. Viimeisen neljän vuoden varrelle on mahtunut jos jonkinlaista säätöä ja kuviota, mutta ympäröivät neljä seinää seisovat vielä pystyssä. S|DEFFECT-bileet ovat taas tulossa, DJ-koulut pyörivät ja vapaaehtoisemme ovat edelleen sangen rock. Viikonloppu kulutetaankin työmerkeissä Porvoon lähistöllä; lähdemme suunnittelemaan ensi vuotta yhdessä vapaaehtoisten kanssa keskelle metsää. Tästä tulee hyvä.
Tuukka
DanceWise2-projekti
Helsinki
