Kannabiskeskustelu velloo tällä hetkellä kiivaana. Barack Obama lausui painavan sanansa, tehden selkeän eron kannabiksen ja kovien huumeiden välille. Täällä Suomessa kannabiksen dekriminalisointiin tähtäävä kansalaisaloite on kerännyt tällä hetkellä yli 14000 allekirjoitusta. THL:n ylijohtaja näkee kannabiksen vapauttamisen johtavan yhä lisääntyvään käyttöön. Poliisia huolestuttaa kannabiksen käyttö ja he pyrkivät sitä omin keinoinsa kitkemään, toisaalta päihdetutkijat ovat esittäneet käyttörangaistuksen poistamista. Ensi viikolla aiheesta tullaan keskustelemaan A2:n kannabisillassa toivon mukaan monipuolisesti.
Eri näkökulmista kannabisilmiötä katsovia tahoja on hyvä saada saman pöydän ääreen. Huomaamme, ehkä hieman yllättäenkin, että käytön laillistamista ajavat ja edelleen laittomuutta kannattavat tahot ovat kuitenkin samoilla linjoilla useissa kannabikseen liittyvissä kysymyksissä. Useimmiten tavoite on kuitenkin sama: inhimillisen kärsimyksen minimointi. Ehdotetut toimenpiteet vaihtelevat sitten näkökulmasta riippuen.
Kannabista ei saa pois Suomesta. Lainsäädäntömme on kannabiksen kohdalla varsin tiukka ja sitä on tuskin mielekästä lähteä koventamaan. Tiukasta lainsäädännöstä huolimatta kannabista kokeillaan ja käytetään meillä enemmän kuin aikaisemmin, erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa. THL:n väestökyselyiden perusteella 25-34-vuotiaista miehistä jopa 44% on vähintään kokeillut kannabista. Kannabista siis käytetään silläkin uhalla, että sillä voi olla suuriakin rikosoikeudellisia seurauksia.
Meidän on siis hyväksyttävä ja otettava päihdepolitiikassa huomioon tietyn tasoinen kannabiksen käyttö ja siitä aiheutuvat haitat. Tähän haasteeseen on pystyttävä vastaamaan sillä, että niin ehkäisevälle työlle kuin korjaavallekin puolelle on riittävästi resursseja.
Ehkäisevässä työssä tulee olla rehellinen ja avoin. Kannabisvalistuksessa on muistettava rehellisyys. Kannabiksen haittavaikutuksista tulee pystyä keskustelemaan realistisesti, niitä liioittelematta tai vähättelemättä. Viimeisimmän kouluterveyskyselyn mukaan yläkouluikäisistä noin yksi kymmenestä on kokeillut jotain laitonta huumetta, yleisimmin luonnollisesti kannabista. Keskimäärin jokaisessa luokassa on siis pari kaveria, joilla on kokemus kannabiksesta. Jos heidän kokemus on selkeästi ristiriidassa sen kanssa mitä valistaja kertoo, on uskottavuuden menettäminen todennäköistä ja tämä viesti leviää helposti nuorten keskuudessa.
Valistajalle on haastavaa hyväksyä se, että viime kädessä nuori tekee itse päätöksen kokeileeko hän jotain päihdettä vai ei. Meidän tehtävämme on tarjota sellaista valistusta, johon nuori uskoo ja johon hänellä on tarttumapintaa. Tämän lisäksi aikuisten tehtävä on omalla asenteella ja esimerkillä ohjata nuoria tekemään hyviä valintoja. Kaikesta huolimatta nuori saattaa valita toisin kun haluaisimme.
Kannabis ei sovi etenkään alaikäisille. Kannabis, kuten mikä tahansa päihde, on erityisen haitallinen nuorelle, jonka aivot ovat vasta kehittymässä. Mitä vanhemmalla iällä ensimmäiset kokeilut tapahtuvat, sitä todennäköisemmin hänelle ei tule ongelmia kannabiksen kanssa.
THL:n väestökyselyiden mukaan kannabiksen käytön aloitusikä on jopa hieman noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samalla nuorten asenneilmapiiri on kuitenkin muuttunut huomattavasti sallivammaksi. Tarkoittaako tämä tulevaisuudessa käytön lisääntymistä myös alaikäisten keskuudessa, näkyy seuraavissa tutkimuksissa.
Kun keskustellaan kannabiksen käytön laillistamisesta (eli dekriminalisoinnista, joka tarkoittaa käyttörikoksen poistamista laista) tai käytön depenalisoinnista (eli lakia ei muuteta, mutta käytännössä käyttöä katsotaan sormien läpi ja siitä ei jaeta rangaistuksia), tulee ottaa huomioon, miten pidetään huoli, ettei nuorten kannabiskokeilut ja -käyttö lisäänny merkittävästi.
Käyttäjien rankaiseminen ei toimi. Käyttäjien rankaiseminen syrjäyttää, leimaa ja vaikeuttaa ongelmien tullessa avun hakemista. Suurin osa kannabiksen käytöstä jää kokeilun tai muutaman vuoden käytön tasolle. Heidän tapauksessa kontrollin satunnaisgeneraattorin osuessa kohdalle, saattaa seurata kohtuuttoman suuri piilorangaistus, esimerkiksi ajokortin, koulupaikan tai työpaikan menetys. Oleellisempaa olisi tarjota käyttäjille keinoja oman käytön riskien tunnistamiseen ja apuvälineitä vähentämiseen sekä lopettamiseen. Ongelmakäyttäjien kohdalla rankaiseminen on kuin löisi jo lyötyä. Rankaisemisen sijaan heidät tulisi ohjata tuki- ja hoitopalvelujen piiriin.
Olemme siis monista kannabikseen liittyvistä teemoista samaa mieltä. Kannabispolitiikan tavoitteena tulee olla kannabiksen käytöstä aiheutuvien haittojen minimointi. YAD:ssa näemme, että tuohon tavoitteeseen voi päästä jo nykyiselläkin lainsäädännöllä tai sen pienellä viilaamisella. Ehkä isompi työ onkin ihmisten asenteiden muuttamisessa. Meidän tulee ymmärtää, että kannabiksen kokeilijat ja käyttäjät ovat ihmisiä siinä missä muutkin, heitä ei tule automaattisesti leimata narkomaaneiksi. Ei yhteiskunnan eikä ihmisten toimesta. Autetaan ja tuetaan apua tarvitsevia, ei leimata ja syrjäytetä.
– Janne Paananen, YAD, projektityöntekijä –
- YAD:n Myssy pois silmiltä -kannabistyön suunnitelmiin ja tavoitteisiin voit tutustua täällä: Myssy pois silmilta vol 2
- Alkuperäinen kannanottomme: Myssy pois silmilta vol 1
- Myssy vol 1 kannanoton liite: Seurauksia ja toimenpide-ehdotuksia
- Myssy pois silmiltä Facebookissa: www.yad.fi/myssy
