Perjantaina oli lähtö johonkin päin Suomea. Minulle oli sanottu, että paikka olisi Tampere. Paikka tosin ei vaikuttanut siltä, olimme meinaa keskellä metsää. Voionmaan Opiston tiloissa vietimme ensimmäiset tiimipäivät for ever. Tehtiin siis historiaa! Perillä siellä jossain saimme avaimet Näsinkylän kämppiin. Meidät jaettiin kolme henkilöä per huone, vaikka niihin olisi mahtunut enemmänkin. Ensimmäinen ilta vietettiin Voionmaan Opiston aulabaarin tiloissa. Ringissä istuen ja kerrottiin itsestämme korttien avulla eli perus tutustumisleikkiä alkuun. Samalla saimme infoa viikonlopun aikatauluista ja tekemisistä, saatiin kivat juomapullot yadilta ja 2013 kalenteri. Kelasin hetken, että miksi juomapullot?? Mutta sitten meidän joukon sekaan hyppäsi kolme epämääräistä matkatoimistoa pitävää baanailijaa. Ensimmäisenä minun silmiini paistoi heidän hassut karvahatut ja paljaat varpaat. He kertoivat meille heidän toiminnastaan ja siitä mitä seuraavana päivänä olisi tarkoitus tehdä. Loppuilta menikin pelaillessa lautapelejä ja jutellessa ihmisten kanssa.
Aamulla vähän ennen kahdeksaa soi herätyskello. Ja samoihin aikoihin ulkoa alkoi kuulua ääniä ja kaikenmoista mölinää. Baanapojat herättelivät meidät kummallisesti ääntelemällä. Voima-aamu alkoi jollain vihreällä litkulla, jota he nimittivät voimajuomaksi, se maistui minun suussani käyneille muroille ja levälle. Juoma kaadettiin jokaiselle omaan juomapulloon. Ja aloitimme aamun ilman ruokaa mellastaen pihalla, leikkien eläimiä ja jumpaten. Ja kävimme myös kahlaamassa järvessä. Hrr, siellä oli kylmää. Ja sitten asennesuihkun kautta aamiaiselle. Asennesuihku on siis vain kylmä suihku. Joka tuntuu muuten pirun hyvältä. En ole nyt yhtään varma mitä seuraavaksi tapahtui. Kait meillä oli ns. oppitunteja. Kun kuuntelimme ja keskustelimme YADin eri tiimeistä, toiminnasta ja muusta sellaisesta. Illalla oli sitten vielä itsensä tutkiskelua laatikoiden, piirustusten ja korttien avulla. Vihdoin pääsi saunaan ja syömään iltapalaa, vaikka oltiin opiskelun yhteydessä syöty lounas, päivällinen ja vielä kahviteltu. Ilta meni seurustellessa, niin pelaten kuin leffaakin katsoessa. Ruokaa unohtamatta.
Sunnuntaiaamunakaan ei unelle annettu paljoa aikaa. Mutta silti hyvin jaksettiin vetää homma loppuun asti. Tällä kertaa saimme heti aamupalan ja siitä suoraan opiskelemaan dokumentointia ja palautetta. Tai jotain sellaista. Saimme myös valokuvaustehtävän. Jokaisen piti ottaa kuva, mikä kertoi mitä YAD hänen mielestään on. Ruokaa ja lisää valokuvailua. Ja sitten vielä vähän ruokaa ja kuvien läpikäynti ja kotiapäin lähtö. Matka Lutakkoon takaisin sujui hauskasti, muutenkin oli hirmu hauska viikonloppu. Kiitos kaikille paikalla olleille ja niille, jotka oisi halunnut olla paikalla, muttei päässyt tulemaan. Ensi kerralla sitten. Eiks jeah?
– Tiukunen ~, YAD:n vapaaehtoinen –
PS. Ensimmäistä kertaa tässä muodossa järjestetyt YAD:n tiimipäivät kokosivat saman katon alle vuoden aikana ansioituneita YAD:n vapaaehtoisia. Mukana oli myös YAD:n hallituksen jäsenia ja työntekijöitä. Tiimipäivillä palkittiin myös kesän festarivapaaehtoinen retein tennarein.
