Olet ehkä tavannut/saatat tuntea ihmisiä, joiden elämä on luisunut huumemaailman tuhoisille raiteille. Olet nähnyt elämän ilon ja pilkkeen kadonneen silmistä, kun aineiden tuhoisa vaikutus on astunut elämään. On surullista seurata, kun elämästä katoaa aito merkitys. Ainoa jäljelle jäävä on tuho ja huumeet. Tässä tukiystävätoimintamme jäsenen “Tiitun” tarina.
“Oi nuoruuteni kultainen”
Ketä vois lyödä, kenet vois hakkaa
Vihaan tätä palloo vois se pyörimästä lakkaa
On olo aika nyyhkyy, tuli taas syyhkyy
Pitäis pian keksii, kuin sais se nilkki pleksiin
– varaudun siis seksiin.
Oi nuoruuteni kultainen, tää tyttö tässä pikkuinen
Ei usko enää huomiseen, jos pystyy vain narkkaamaan ja juomiseen
Ei auta vaik ois naksun polte kieles, ei silti bileitä ees vieres
On säädöt taas pieles, vain hyöty muista mieles
On oleminen nuivaa, häpyäkin kuivaa
No mikä totakin nyt riivaa
Vaik just sanoin häpyy kuivaa se silti sitä ruinaa
Sano pitäis mut hakkaa nii et olemasta lakkaan
Vakoo peliin lykkään taas äijä musta tykkää
Oi nuoruuteni kultainen, tää teini pieni pikkuinen
Ei tahdo enää huomiseen, on niin väsy narkkaamaan ja juomiseen
Oi nuoruuteni kultainen, tää teini pieni pikkuinen
Ei tahdo enää huomiseen, on loppu narkkaamaan ja juomiseen
Tämä on “Tiitun” (käytetty nimimerkkiä) kuvaelma nuoruudestaan. Huumemaailmaan Tiitu joutui varhain. Ala-asteella Tiitu oli koulukiusattu. Ylä-asteelle siirryttäessä hän halusi välttää kiusaamisen. Ja paras tapa tähän oli kuulua kovien tyyppien joukkoon. ”Kerran yritin juosta kiusaajaa karkuun auton alle. Olin niin loppu kiusaamiseen. Olisin mieluummin kuollut, kun ottanut jälleen kerran turpaan. Mitä tahansa, että se helvetti loppuisi, ajattelin”
Mutta se ei loppunut. Siitä alkoi Tiitulle vain uusi, entistä rankempi helvetti. Huumehelvetti. ”Enää minua ei kiusattu. Sain kavereita ja koin, että vihdoin minua arvostettiin. Toki arvostuksen eteen piti olla se hulluin… Piti olla se, joka juo eniten, polttaa pilvensä isoimmasta bongista ja uskaltaa kokeilla hurjempia ja hurjempia huumeita”
Kierre alkoi syvetä. Tiitu huomasi olevansa jo pahasti koukussa aineisiin. Opinnot jäivät ja kaveripiiri muuttui hurjemmaksi. Kuvioissa oli jälleen pelko ja väkivalta. Kaikilla vain hyöty muista mielessä. Millään ei ollut itseisarvoa, paitsi huumeilla. Keneenkään ei voinut luottaa. Oma poikaystäväkin uhkaili tapaa ja pahoinpiteli rajusti Tiitua.
Tämäkään ei ollut sitä elämää, mitä Tiitu halusi elää. Onneksi Tiitulla piili pieni toivon kipinä elämisen arvoisesta elämästä. Hän halusi lopettaa käyttämisen, mutta ei itse pystynyt hallitsemaan pakkomiellettään ja palasi aina käyttämään. Lopulta Tiitu totesi olevansa täysin voimaton huumeisiin. Hän hakeutui hoitoon ja meni NA-vertaisryhmiin.
Tiitulle ainoa vaihtoehto oli täysin lääkkeetön hoito, koska myös lääkkeitä Tiitu oli väärinkäyttänyt 13-vuotiaasta asti. Tiitu pääsi sisälle Hietalinna-yhteisöön. Hietalinnassa ollessa Tiitu kuuli YAD:n tukiystävätoiminnasta ja hän lähti siihen avoimin mielin mukaan.
Laitoshoidon päätyttyä Tiitulle oli tullut paljon uusia raittiita ystäviä NA-ryhmien ja YAD:n kautta. Mieluisaa tekemistä riitti. Tukiverkostosta tuli vahva ja monipuolinen. YAD:n ja NA-ryhmien lisäksi Tiitu haluaa sanoa kiitoksen Kalliolan Avomyllyn- ja Avokiskon väelle, Nuorisoaseman työntekijälleen sekä Harjulalle, joka on päihdekuntoutujille tarkoitettu paikka viettää päiviä silloin, kun muuta ohjelmaa ei vielä arkipäiviin ole pystynyt ottamaan.
Tiitu sai elämästä kiinni. Alussa tunteiden hallinta oli vaikeaa, ja monet elämän perusasiat piti opetella ensimmäistä kertaa. ”Kiitos vankan tukiverkoston. Minulla oli aina joku jolle soittaa ja joka ymmärtää, kun oli vaikeaa ja teki mieli huumeita. Yksin ei enään tarvitse olla – ellen itse niin valitse. Oma osuus on tottakai tehtävä. Ites on otettava vastuu omasta hyvinvoinnista.”
Tänä päivänä Tiitulla on mukava työ, hän opiskelee, harrastaa, viettää aikaa ystävien kanssa, matkustelee ja käy ”säännöllisesti, mutta ei enää niin usein” NA-ryhmissä. Päihdeongelman kanssa kamppaileville Tiitu haluaa korostaa ”Kun olin valmis tekemään mitä tahansa, että minun ei tarvitse käyttää huumeita, olin valmis etsimään ja ottamaan vastaan tarvitsemani avun. Apua on ollut niin paljon, kuin olen ollut valmis vastaanottamaan. Tarvitsee vain olla nöyrä ja myöntää tarvitsevansa apua. Itse sinun ei tarvitse pärjätä.”
Kaunis kiitos Tiitulle tarinansa jakamisesta. On ollut ilo seurata matkaasi. Ja kuten Tiitun kertomasta lukee, on päihteettömänä saatavilla paljon tukea ja tekemistä:
YAD:n tiimoilta voi touhuta Helsingissä mm. paikallisosastossa (kaikille avointa toimintaa), tukiystävätoiminnassa (entisille päihteiden käyttäjille ja vapaaehtoisille tukiystäville suunnattua toimintaa, uusia tukiystäviä koulutetaan syksyllä 2012) näistä lisätietoja Annukalta p. 050 567 8451.
DanceWise2-toiminnassa taas on mahdollista olla mukana järjestämässä Sideffect-bileitä tai osallistua festareiden ensiaputiimeihin jne. Näistä lisää Villeltä p. 050 411 6983 ja Tuukalta p. 040 512 7378.
Iloista loppukesää, tuetaan toisiamme ja hymyillään syksyn sateille!
Annukka
Pk-seudun tukitoiminnan koordinaattori
