YAD:n Jyväskylän paikallisosasto järjesti Keski-Suomen päivään 18.4. Etsi nisti! -tempauksen. Tuossa tempauksessa eri tavoilla pukeutuneita vapaaehtoisia kulki Jyväskylän keskustassa ”etsi nisti”-kyltin kanssa ja ihmisten tuli arvuutella kuka heistä oli narkomaani. Vapaaehtoisissa oli siististi pukuun pukeutuneita ja hieman ränsistyneemmissä kamppeissa kulkevaa, oli hippiä ja ”tavista”. Monennäköisiä nuoria.
Vapaaehtoisia lähestyi useampikin ihminen, joka ilmoitti itse olevansa nisti, huumeiden käyttäjä, narkomaani. Yksi hyvin tavallisen oloinen nainen lähestyi jopa hieman vihamielisesti todeten, että ”tämä on loukkaavaa häntä ja hänen käyttöään kohtaan”.
Juuri tästä olikin kysymys. Tempauksella haluttiin nostaa esiin yhtä YAD:n keskeistä ajatusta: narkomaanikin on ihminen ja ansaitsee ihmisarvoisen ja tasapuolisen kohtelun. Niin yhteiskunnalta kuin meiltä ihmisiltäkin.
Kaikkia huumeiden käyttäjiä ei tule leimata narkomaaneiksi. Saman logiikan mukaan jokainen alkoholin käyttäjä on alkoholisti. Yhtälailla kuin on alkoholin kohtuukäyttäjiä, on ihmisiä, jotka käyttävät huumeita hallitusti. Näillä kohtuukäyttäjillä huumeiden käyttäminen ei välttämättä vaikuta heidän työntekoon, parisuhteeseen tai opiskeluihin.
Paitsi, että vaikuttaahan se aina jollain tasolla. Tieto huumeiden käyttämisen laittomuudesta aiheuttaa melko varmasti jonkinlaisia jännitteitä elämään. Mutta tämä riski täytynee ottaa, mikäli toimii yhteiskunnan sääntöjen vastaisesti.
Huumeiden käyttäjiä on hyvin monenlaisia. Osa käyttää miedompia, osa vahvempia aineita, jotkut kaikkea sekaisin. Osa kokeilee muutaman kerran ja jättää asian siihen, toiset jatkavat pidemmälle. Näistä pidemmälle jatkavista jotkut onnistuvat tasapainoilemaan siten, että huumeet eivät juuri heidän peruselämäänsä horjuta. Ja sitten on se porukka, joka päätyy narkomaaneiksi. Ihmisiksi, joille käytöstä tulee elämää hallitseva tekijä.
Huumeiden käyttäminen ei yleensä näy ihmisestä päällepäin. Olitpa hippi, rasta, kalju, hoppari tai hevari, tai mitä vain ulkonäöltäsi, niin se ei tarkoita automaattisesti huumeiden käyttöä. Suurin osa huumeiden käyttäjistä on ihan normaalin näköisiä ihmisiä. Kadulla vastaan tullessa emme ajattelisi heitä käyttäjinä. Narkomaanien kohdalla tilanne voi olla jo hieman toinen. Aivan kuin alkoholistienkin kohdalla. Pitkällinen addiktio yleensä jättää jäljet.
Ehkäisevällä puolella työskennellessä miettii, että mitä näille eri vaiheessa oleville ihmisille voisi tarjota. Luonnollisesti se, joka ei edes kokeile, ei voi päätyä ongelmiin aineiden kanssa (ainakaan omakohtaisiin). Tämä ei ole lainkaan pöllömpi vaihtoehto, suosittelen. Elämässä on niin paljon monenlaisia vaihtoehtoja ja polkuja, että miksi hakeutua arveluttavalle maaperälle.
Muutaman kerran kokeilijoille toivoisi, että heillä olisi riittävästi tietoa, jotteivat he heti ensimmäiseksi kokeilisi täysin ventovierasta ainetta täysin ventovieraiden ihmisten kanssa. Että ne ensimmäiset kokeilut olisivat ympäristöltään turvallisia. Sitten se kohtuukäyttönsä hallitseva porukka. Onko heille mitään tarjottavissa? Apua siinä vaiheessa jos he alkavat lipsua? Miten tätä lipsumista voisi ehkäistä?
Narkomaaneiksi päätyvien kohdalla ensisijainen asia on luonnollisesti aineiden käytön hallintaan saaminen ja lopettaminen. Tämä on korjaavan työn asioita, hoitopaikkojen, psykologien, sosiaalityöntekijöiden. Mutta päästyään kuiville tarvitsee narkomaani taas ehkäisevää työtä. Miten ehkäistään repsahduksia? Hoitopaikkojen interventiojaksoilla, tukihenkilöillä- ja ryhmillä, vertaistuella, mielekkäällä tekemisellä selvässä porukassa. Siinäkin kakussa on pieni palanen tällaisen ehkäisevän huumetyön järjestön hyppysissä.
Ehkäisevä työkin pitää kohdentaa eri ryhmille. Niin ikäryhmille, alakulttuureille kuin käyttötapojen mukaan jaotelluille ryhmille. Siinä onkin haastetta meille kaikille ehkäisevää työtä tekeville.
Samalla muistetaan, että ei tuomita vaan pyritään ymmärtämään ja tarjoamaan juuri sitä apua, tukea tai ennaltaehkäisyä, jota HÄN tarvitsee. Ja ei leimata kaikkia huumeiden käyttäjiä narkomaaneiksi.
– Janne Paananen, vs. toiminnanjohtaja, YAD –
PS. Bloggasin aihetta sivuten reilu vuosi sitten Street Teamin blogissa. Jos kiinnostaa, niin käy tsekkaamassa.
http://yadstreetteam.wordpress.com/2012/04/05/narkomaanikin-on-ihminen/
Todella hyvää tekstiä!. Kävin aikanaan Humaani Päihdepolitiikkaa ry:n vpj:n ominaisuudessa luennoitsemassa Kangasalan YAD:lle näistä asioista – taitaa olla jo melkein 10 vuotta noista ajoista. Ilokseni huomaan, että teksti on monilta kohdilta kuin omasta kynästäni. Melkein pystyy silmissä näkemään missä kohtaa kalvosulkeisia mennään. ^_^
Tykkäsin YAD:sta jo silloin ja on ollut kiva huomata, että järjestö on noista ajoista mennyt vain parempaan suuntaan. Sitä voi ehkä jopa hieman taputtaa itseään selkään, että ehkä niillä 10 vuotta sitten pidetyillä luennoillakin saattoi olla joku vaikutus siihen, miltä YAD näyttää tänään.
Anyhoo, keep up the good work! 🙂
Kerrankin ”valistuspuolelta” asiallista retoriikkaa.
Se mikä asiassa tämän esitetyn kaltaisen myönteisen ja jopa hedelmällisen kehityssuunnan päihdeongelmien hoidossa tehokkaasti ehkäisee, on kuitenkin vielä suurella rahalla ”kankkulankaivoon” tuotettu huumeiden kriminalisaatioon perustuva ihmisjahti, joka lakaisee laittomista päihteistä muodostuvat ongelmat tehokkaasti maton alle muhimaan ja kehittymään.
Kuka todella huumeiden suhteen ongelmainen tahtoisi omasta tahdostaan ja vapaaehtoisesti asettua virkavallan tulilinjalle, jolla tämä pyrkii luonnollisesti omalta osaltaan perustelemaan ihmisten lainvoimaisen ajojahdin mielekkyyttä ja tarpeellisuutta?
Jos joku on päihteilyissään välttynyt edellämainitun kaltaiselta ongelmalta hyvinkin summittaisten ja huonolla tulosprosentilla toimivien lainvartijoiden suhteen, niin tahtooko tämä päihdeongelmaiseksi kasvava henkilö kasvavan päihdeongelmansa rinnalle vielä ongelmia lain kanssa?
Moni pärjää alkoholisminsa kanssa miten kuten, koska näitä ihmisiä ja elämiään ei mielivaltaisesti pyritä murskaamaan ja syrjäyttämään sen enempää pelkän päihdeongelmaisuutensa vuoksi, mutta laittomien päihteiden käyttäjät ovat tässä suhteessa todella eriarvoisessa asemassa ihmisoikeuksiensa, ihmisarvonsa ja jopa sellaisen jokaisen alkoholistinkin itsestäänselvyytenä nauttiman asian kanssa, kuin mitä on oikeusturva.
Laittomanpäihteenkäyttäjän kohdatessa minkä tahansa itseensä kohdistuvan rikoksen, on poliisi ja tuomioistuimet syyttäjiä myöden enemmän kiinnostuneita tämän rikoksen uhriksi joutuneen omista laittomista päihteilyistä, kuin tähän itseensä kohdistuneesta rikoksesta ja sen selvittelystä.
On surullista, kuinka yhteiskunta jättää tietyn kansanryhmän oman onnensa nojaan, vieläpä lisäten siinä sivussa tämän kansanosan ongelmia ja lopulta vielä syyttäen tätä kansanosaa sille aiheutuneista, sekä luoduista ongelmista.
Valopilkuna yössä oli lukea YAD:n suunnalta tämä sekä vain jopa ongelmattomasti laittomia päihteitä käyttävien, että myöskin päihdeongelmaisten ihmisten ihmisarvoa vaaliva kirjoitus, josta kiitosta Paanasen suuntaan.
En paatosta enempiä, mutta totean että vaikka tempauksenne nimi sai osa-aikaihmisoikeusaktivistin niskakarvat automaattisesti pystyyn, niin sen nimen takaa löytyi kuitenkin asiallinen lähestymistapa päihteitä käyttäviin ihmisiin.
T. ÄJK
Ns. päihdevalistusta on saanut lähes sen koko olemassaolon ajan häpeillä silmät päästään, mutta onneksi tähän selvästi tulossa muutos. Paljon plussaa tästä! Tämä on todella tervetullutta ja arvokasta myöskin nimenomaan siitä syystä, että päihdejärjestön sanomisilla on mm. poliitikkojen ja meidän suuren konservatiivisen kansanryhmän silmissä aika lailla enemmän painoarvoa kuin näillä, jotka ovat hankkineet kokemuksensa päihdeasioista henkilökohtaisella tasolla. Kuten tekstissäkin kävi ilmi, on helppo leimata nistiksi ja eihän tuollaisen laitapuolen kulkijan sanomisia kannata kuunnella, onhan hänellä oma lehmä ojassa ja pää sekaisin aineista; se sama vanha loru. YAD:in nykyinen linja kuitenkin lisäksi lisää vuoropuhelua, mikä todellakin on suotavaa. Näin se olisi aina pitänyt tehdä!