Tilastollisesti Suomessa on ollut 711 alle 25-vuotiasta asunnotonta vuonna 2021 (www.asuntoensin.fi). Tilastoissa ei huomioida piiloasunnottomuutta eli tilannetta, jossa henkilö on kirjoilla asunnossa missä ei voi olosuhteiden kuten väkivallan uhan takia asua tai haluaa muusta syystä pysyä piilossa. Vaikka ihminen saisikin yösijan se ei ole sama asia kuin koti. Nuoret saattavat majoittua esimerkiksi kavereiden tai sukulaisten luona, mutta ilman omaa kotia eläminen vaikeuttaa arjen pyörittämistä, asioiden hoitamista ja ylipäänsä normaalia elämää osana yhteiskuntaa. Puhumattakaan asunnottomuuden mukanaan tuomasta häpeän tunteesta ja syrjäytymisriskin kasvusta.
Ulkopuolelta ei pysty arvioimaan ihmisen tilannetta asunnon, päihteiden käytön tai mielenterveyden suhteen. Näistä asioista puhuminen ja avun hakeminen koetaan usein haastavana niitä ympäröivän häpeän ja epäinhimillisen kohtaamisen pelon/ kokemusten takia.
Asunnoton ihminen kantaa mukanaan monesti stressiä, häpeää ja turvattomuutta. Tämä altistaa lieveilmiöille, kuten runsaalle päihteiden käytölle ja mielenterveysongelmille. Nämä ovat korona-aikana lisääntyneet ja haastavassa tilanteessa olevien tilanne on vaikeutunut entisestään. Tämä näkyy etenkin suurissa kaupungeissa, joissa asunnottomuutta esiintyy muutenkin reilusti pienempiin paikkakuntiin verrattuna.
Jokainen meistä tarvitsee turvallisen asuinpaikan, jonka vieraat voi itse päättää ja joka tarjoaa suojaa sekä lämpöä. Jokainen meistä tarvitsee myös inhimillistä ja kunnioittavaa kohtelua oli asunto tai ei.
Asunto ensin politiikka on toisin sanoen inhimillisyys ja ihmisoikeudet ensimmäiseksi. Lisätietoa asiasta: https://asuntoensin.fi/tietoa/asunto-ensin/
