Psykedeelit osana mielenterveyden hoitoa

5 heinäkuun, 2023

Mitä ovat psykedeelit?

Psykedeeleillä tarkoitetaan keskushermoston toimintaan vaikuttavia aineita, joiden vaikutuksen alaisena koetaan tyypillisesti huomattavia muutoksia tietoisuuden tilassa, ajattelu- ja havainnointitoiminnoissa, tunnemaailmassa ja kehollisessa kokemuksessa. Psykedeelejä voidaan kutsua myös hallusinogeeneiksi tai uskonnollisessa/ hengellisessä yhteydessä enteogeeneiksi.

Klassisiin psykedeeleihin kuuluvat psilosybiinisienissä esiintyvä psilosybiini, eräissä kasveissa esiintyvä DMT (dimetyylitryptamiini), torajyvässä esiintyvä LSD (lysergihapon dietyyliamidi) sekä eräissä kaktuslajikkeissa esiintyvä meskaliini. Klassiset psykedeelit vaikuttavat aivojen serotoniinireseptorien kanssa ja luokitus tuleekin niiden vaikutusmekanismien perusteella. Ne eivät aiheuta fyysistä riippuvuutta.

Näiden lisäksi on synteettisiä psykedeelejä, joiden vaikutusmekanismit ovat hiukan erilaisia. Näistä tunnetuin lienee MDMA (3,4-metyleenidioksimetamfetamiini), joka tunnetaan myös ekstaasina. Joillakin aineilla voi olla myös stimulanttien kaltaisia vaikutuksia. Tämän takia yliannostustilanteessa riskit kasvavat ja siinä mielessä niiden käyttö on klassisia psykedeelejä vaarallisempaa.

Riskejä

Psykedeelien käytön vakavampia riskejä ovat

Mielenterveyshäiriöiden puhkeaminen, etenkin jos niihin on alttiutta.
Aistivääristymien jäännöstila, eli HPPD (Hallucinogen persisting perception disorder), jonka oireina on pitkittyneet takaumat. Näiden aikana henkilö saattaa kokea samanlaisia visuaalisia aistiharhoja kuin LSD:n vaikutuksen alaisena.
Riskiryhmään kuuluvilla henkilöillä psykoottiset jaksot ja pitkittyneet psykoottiset reaktiot.
Psykedeelien käyttäjä voi ajautua voimakkaiden psyykkisten vaikutusten alaisena onnettomuuksiin sekä vaarallisiin tai muulla tavoin epätoivottuihin tilanteisiin.

HPPD:tä tai pitkittyneitä psykoottisia reaktioita esiintyy tutkimusarvioiden mukaan 1-5 % koehenkilöistä.

Vaikutukset

Psykedeelien vaikutukset ovat yksilöllisiä ja niiden aiheuttamaan kokemukseen vaikuttaa käyttäjän sen hetkinen ympäristö ja mielentila, sekä annoksen koko. Kokemus voi vaihdella myös saman käyttökerran aikana. Toivottuja vaikutuksia voivat olla: hyvän olon tunne, aistien herkistyminen sekä aistiharhat, kokemus syvästä yhteydestä ympäröivään maailmaan ja itseen, tunne-elämykset, sekä ajan ja paikan tajun hälveneminen. Kokemukset voivat myös aiheuttaa stressiä, herättää kauhun ja paniikinomaisia tuntemuksia sekä olla psykoottisia. Näitä vaikutuksia voi pyrkiä välttämään käyttämällä turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössä, mielellään luotettavan ei päihteiden vaikutuksen alla olevan ihmisen seurassa.

Historiaa

Psykedeelien käyttö ylettyy pitkälle historiaan ja arkeologisten löydösten perusteella esimerkiksi psilosybiinin ja meskaliinin kaltaisista kasveista saatavia aineita uskotaan käytettäneen jo esihistoriallisella ajalla tuhansia vuosia sitten erilaisten hengellisten rituaalien ja parantumiskäytänteiden yhteydessä. Tällaisia käytänteitä toteutetaan yhä alkuperäiskansojen keskuudessa esimerkiksi Väli- ja Pohjois-Amerikassa. Ei siis ole mitenkään uusi ajatus hyödyntää psykedeelejä osana terveyden hoitoa.

Ensimmäinen aalto

Ensimmäisen kerran ajatus psykedeelien mahdollisista hyödyistä osana länsimaista psyykehoitoa nousi tiettävästi esiin, kun sveitsiläinen kemisti Albert Hofmann syntetisoi LSD:n. Tämä tapahtui vuonna 1938, mutta vasta muutamia vuosia myöhemmin Albertin altistuessa aineelle vahingossa, hän huomasi sillä olevan tajunnan tilaa muuttavia vaikutuksia ja kokeili tämän jälkeen ainetta tietoisesti.

Heräsi akateeminen kiinnostus tutkia LSD:n vaikutuksia ja mahdollista potentiaalia osana psykiatrista hoitoa tarkemmin. Sandoz-lääkeyhtiö jakoi LSD:tä ilmaiseksi tutkijoille ja näin esimerkiksi yksityiset terapeutitkin saivat ainetta käsiinsä. 1950–1960-luvut olivatkin ensimmäisen psykedeelitutkimusaallon aktiivisinta aikaa. Vaikka tutkimukset olivatkin nykynäkökulmasta melko kyseenalaisia, eivätkä kaikkein kliinisemmästä päästä, saatiin niistä lupaavia tuloksia. Osatekijänä psykedeeleistä kiinnostumiseen oli myös Life-lehdessä vuonna 1957 julkaisu R. Gordon Wassonin artikkeli kokemuksistaan psilosybiinisienten nauttimisesta osana Meksikolaisen Mazatec-heimon rituaalia.

Tutkimusten loppu

Psykedeelit päätyivät ennen pitkää tutkimusten ulkopuoliseen käyttöön. Harvardin yliopiston psykologian professori Timothy Leary teki tutkimuksen, jossa valikoiduille oppilaille annettiin LSD:tä asettaen heidät näin eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin opiskelijoihin, eikä tutkimus täyttänyt hyvän tieteen kriteerejä. Learyn kerrotaan myös jakaneen LSD:tä avoimesti uskoessaan sen voimaan niin syvästi. Ilmeni muitakin kyseenalaisia tutkimuksia, kuten John Lilly:n tutkimus delfiinien ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, jonka aikana Lillyn uskotaan antaneen delfiineille LSD:tä. Tämän kaltaiset tutkimukset saivat paljon arvostelevaa mediahuomiota ja psykiatrian johtavat tutkijat kritisoivat koko psykedeelitutkimuksen alaa. Lopulta psykedeelien vahva negatiivinen liittäminen vastakulttuuriin, niiden vaikutusten huono ymmärtäminen ja huoli väärinkäytöstä sekä käytön toksisuudesta johtivat psykedeelien saatavuuden tarkkaan säätelyyn. Tutkimukset ajettiin alas 60–70-lukujen taitteessa ja vuonna 1970 Yhdysvalloissa ratifioitiin lakialoite Comprehensive Drug Abuse Prevention & Control Act, jossa psykedeelit luokitellaan vaarallisimpien huumausaineiden joukkoon. Lakialoitteen pohjalta tehtiin myös YK:n yleissopimus huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan, joka koskee käytännössä samoja rajoitteita ja jonka Suomikin on allekirjoittanut. Nämä lait määrittelevät huumepolitiikkaa maailmalla yhä reilu 50 vuotta myöhemmin.

Toinen aalto

Psykedeelien tutkimisessa elettiin vuosikymmenten ajan hiljaiseloa, kunnes vuosituhannen taiteessa kiinnostus alaa kohtaan alkoi taas nostaa päätään. Nykypäivänä tutkimuksiin otettavien henkilöiden terveydentilaa arvioidaan tarkkaan, tutkimuksiin osallistuvat terapeutit koulutetaan ja lupa psykedeelien käyttöön tutkimustarkoituksissa pitää olla myönnettynä. Tällä hetkellä tutkitaan mm. psilosybiini- ja MDMA-avusteista psykoterapiaa. Tällöin paikalla on yleensä terapeutteja lääkeaineen antamisen ja sen vaikutuksen aikana ja osana tutkimuksia on myös terapeutin tapaamisia ennen psykedeeli-istuntoa ja sen jälkeen. Esimerkkinä tämän kaltaisesta tutkimuksesta on Kanadalaisyhtiö Clairvoyantin tutkimus, jossa on mukana suomalaisia henkilöitä. Sen tarkoituksena on selvittää olisiko psilosybiinistä apua alkoholia ongelmallisesti käyttäville ihmisille. Tutkimusten aikana koehenkilöt saavat psilosybiiniä tai lumelääkettä koulutettujen terapeuttien läsnä ollessa. Koehenkilöt saavat tutkimusten aikana myös terapiaa. Psykedeelitutkimuksia on tällä hetkellä useita ympäri maailmaa ja tulokset näyttävät melko lupaavilta mm. riippuvuuksien, OCD:n eli pakko-oireisen häiriön, masennuksen sekä lähestyvään kuolemaan liittyvän ahdistuksen hoidossa. Tutkimustulokset viittaisivat siihen, että psykedeeliavusteisen terapian hoidolliset vaikutukset jatkuvat pitkään hoitojakson jälkeenkin. Esimerkiksi LSD-avusteista psykoterapiaa lähestyvän kuoleman aiheuttaman ahdistuksen hoidossa käytetyssä tutkimuksessa havaittiin ahdistuksen vähenemistä viikon, kahden kuukauden ja vielä vuodenkin päästä LSD-istunnoista. Psilosybiiniä on myös lähiaikoina tutkittu sarjoittaisen päänsäryn hoidossa, mutta koska tutkimus tehtiin vain pienelle ryhmälle, ei tuloksissa huomattu mitään mainittavaa vaikutusta. Psykedeelejä kivun ja erilaisten päänsärkyjen hoidossa tulisikin tutkia lisää ja laajemmin, jotta niiden vaikutuksista voitaisiin saada kattavampia tuloksia.

Mikrodoussaus

Mikrodoussauksessa eli mikroannustelussa psykedeeliä otetaan vain murto-osa tavallisesta annoskoosta, mutta säännöllisin väliajoin. Pienempi annos ei aiheuta voimakkaita psykedeelisiä vaikutuksia, vaan usein sillä pyritään tehostamaan toimintakykyä. Tutkimuksissa on huomattu mikrodoussaamisen helpottavan elämänlaatua ja auttavan masennukseen ja ahdistusteisuuteen. Näyttöä ja tutkimustietoa mikrodoussauksen hyödyistä on kuitenkin vielä suhteellisen vähän.

Psykedeelien tulevaisuus

Vaikka alustavat tulokset psykedeelien mahdollisista positiivisista vaikutuksista mielenterveyden hoidossa vaikuttavatkin lupaavilta, on silti edelleen paljon asioita, joista ei ole varmaa tietoa. Kliinisiä tutkimuksia on tehty melko vähän ja pienelle ihmismäärälle. Psykedeelejä täytyy tutkia vielä lisää erilaisissa olosuhteissa ja erilaisilla ihmisillä, jotta saataisiin tarkempi sekä selkeämpi kuva niiden vaikutuksista. Kun innostus psykedeelien mahdollisista hoidollisista vaikutuksista kasvaa, on hyvä muistaa, että tutkimuksissa niitä on käytetty ammattilaisten valvonnassa ja suunnitellusti. Kokeeseen osallistuneita ihmisiä on valmisteltu huolella psykedeeli-istuntoihin, joten on siis eri asia käyttää psykedeelejä oma-aloitteisesti. Suomessa psykedeelit luokitellaan tällä hetkellä laittomiksi huumausaineiksi. Jos niitä hankkii laittomilta markkinoilta on aina riski, ettei aineen sisältö tai pitoisuudet ole sitä mitä on luvattu. Tällöin vaikutukset voivat olla hyvinkin arvaamattomia ja riski yliannostukseen kasvaa.

– Katrina Hämäläinen