Kannabis on ollut isosti otsikoissa viime viikkoina, eikä vähiten käytön ja hallussapidon dekriminalisaatiota ajavan kansalaisaloitteen johdosta. Myös muita ajankohtaisia kannabisuutisointeja seuranneena ei voi muuta kuin toivoa jatkossa aiheen monipuolisempaa ja maltillisempaa tarkastelua mediassa. Kannabiksen ”hyvä vai paha” –asetelma ja siitä seuraava puolien valitseminen sekä valittua puolta tukevien argumenttien yksipuolinen esittäminen ei ratkaise niitä haasteita, joita asian ympärillä on aidosti ratkottavana.
Päihdepolitiikkaa tehtäessä ja lakeja säädettäessä tulisi jättää tunteet, henkilökohtaiset mielipiteet ja ennakkoluulot syrjään. Kannabiskysymystä tarkasteltaessa on tärkeää käsittää, että kannabiksen käyttö on joillekin riski, joka voi aiheuttaa erilaisia haittoja. Se milloin ja kenellä nämä haitat ilmenevät, riippuu lukuisista eri tekijöistä, kuten henkilön taustasta, persoonallisista ominaisuuksista, elämäntilanteesta ja käyttötavoista.
Samaan aikaan meillä on kasvava ryhmä ihmisiä, jotka käyttävät satunnaisesti ja/tai säännöllisemmin kannabista, ilman erityisiä, itse aineesta johtuvia, koettuja haittoja. Erityisesti tämän ryhmän edustajat ajavat dekriminalisaatiota, eivätkä perusteet ole mitään tuulesta temmattuja. Lakialoitteen vireille laittaneet ovat halunneet myös korostaa, ettei aloite sinällään ole viesti kannabiksen haitattomuudesta, vaan pikemmin yritys vähentää haittoja. Päihdepolitiikkaa on kuitenkin syytä aina tarkastella kokonaisuutena, huomioida eri ihmisryhmiä, puntaroida eri ratkaisujen hyödyt ja haitat ja pyrkiä vähentämään päihdehaittojen kokonaispottia. Tässä valossa kannabiksen laillistaminen ei ole mitenkään ongelmatonta.
Juupas-eipäs –keskustelu kannabiksen ympärillä ei johda mihinkään. Tilanteeseen pitää etsiä pragmaattisia, käytännönläheisiä ja realiteetit tunnustavia ratkaisuehdotuksia. YAD Youth Against Drugs ry on osaltaan pyrkinyt avaamaan keskustelua esittämällä käyttäjien kohtelun parantamista ja kiinnijäämisseurausten lieventämistä, kuten huomautusmenettelyyn siirtymistä sakotuksen sijaan, syrjäytymisen ehkäisyyn ja yleisinhimillisyyteen vedoten. Lisäksi tarvitaan laadukasta ja monipuolista kannabistietoutta ja ehkäisevää työtä sekä toimivia interventioita alaikäisten käyttöön liittyen. Kannabiksenkäytöstään haittoja kokeville tulee olla omia matalan kynnyksen neuvonta- ja tukipalveluita.
Pelkät kiellot ja rajoitukset tai silmien sulkeminen eivät vastaa tilanteeseen, jossa kohta viidesosa aikuisväestöstä on kannabista kokeillut. Erilaisia lähestymistapoja tarvitaan, ennen kaikkea pitää tarkistaa asenteita ja nähdä aina ihminen potentiaaleineen. Paljon voidaan kannabispolitiikan ja viranomaiskäytäntöjen päivittämiseksi tehdä, ilman kannabiksen varsinaista laillistamistakin.
– Rosita Juurinen, toiminnanjohtaja, YAD Youth Against Drugs ry –
Vastaa